Ympäristöministeriö puolustaa suomalaisten yleistä hyvää

Kovin odotuksin aloittanut maatalousministeri Petteri Orpo otti askeleen pimeyden puolelle, kun hän ehdotti ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhdistämistä. Ministeri puhui sen eduista “asioiden yhteensovittamisessa”. Pidän tätä moneen kertaan haudattua ajatusta ministeriöiden yhdistämisestä huonona. Kyse ei ole yhtään vähemmästä kuin riippumattoman ympäristöhallintomme tulevaisuudesta.

Yhteensovittaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että kestävän ja kauaskantoisen luonnonvarojen käytön ja ympäristön tilan turvaamisen sijaan luontoa läänitettäisiin jakopolitiikkana eri eturyhmille. Demokratiaan kuuluu kansalaisille avoin julkinen keskustelu, jossa ympäristöministeriö tuo esiin yleisen hyvän tavoitteet ympäristön tilan turvaamiseksi. Kansalaisten ja ympäristön etu haudataan, kun lobbarit haluavat kabinettien pimeydessä ratkaisuja, joilla voi kaataa puita luontoarvoista ja virkistyskäytöstä välittämättä, metsästää ja kalastaa uhanalaisia lajeja, päästää maatalouden ravinteita vesistöihin tai ruiskuttaa mehiläisille vaarallisia kemikaaleja pelloille.

Itse olen kuitenkin nähnyt, kuinka niin maanviljelijät, metsästäjät kuin kalastajatkin ovat valmiita ympäristövastuulliseen toimintaan. Siksi pidän huolestuttavana, että näitä valistuneita väestöryhmiä edustavat tahot ja ministeriö luulee, että heidän asiaansa ajetaan estämällä ympäristökannustimien kehittämistä. Se ei ole se viesti, mitä kuulen kentältä. Maanviljelijät ovat hyvin halukkaita vesiensuojeluun, kunhan tehokkaita toimia suunnittelevalle viljelijälle annetaan oikeudenmukaisesti tukea suhteessa ponnistuksiinsa.

Maa- ja metsätalousministeriö ei voikaan enää 2010-luvulla olla vain vanhanaikaista jakopolitiikkaa harrastava alkutuotannon edunvalvontaministeriö. Elinkeinoja edistetään ohjaamalla niiden toimintaa kestävään ja tulevaisuuden työpaikkoja luovaan suuntaan. Kalastuspolitiikkaan tarvitaan muutos, jotta vaelluskalakannat elpyvät ja suurten jokiemme kalastusmatkailun kautta saisimme satojen miljoonien eurojen tulot. Maataloustuissa on ohjattava maataloutta ravinteita kierrättävään suuntaan, jotta maatalous saa biokaasusta sivutuloja ja vesiensuojelun taso paranee.

Maa- ja metsätalouden elinkeinojen kehittäminen on tärkeää, mutta ei tärkeämpää kuin suomalaisten yhteisen ympäristön ja terveyden turvaaminen. Elinkeinoja on kehitettävä toisaalla, yleistä etua puhtaaseen luontoon ja ympäristöön on puolustettava toisaalla – ja yhdessä on löydettävä niiden välille kestävä tasapaino. Tähän ympäristöhallinto on sitoutunut.

Suomen talouskin pärjää sillä, että osaamme vaalia luontoa ja sen tarjoamia ekosysteemipalveluja. Tämä on koko maailman talouden ja ihmiskunnan kohtalonkysymys. Suomi voi osaltaan etsiä kestäviä ratkaisuja uusiutuvassa energiassa, biotaloudessa ja kestävässä kulutuksessa kotimaassa, joille riittää kysyntää myös maailmalla. Mutta se vaatii oikeaa vastuuta teoista, ei silmäkääntötemppuja. Ympäristövastuuta tarvitaan enemmän, ei vähemmän, ja vahvaa ympäristöhallintoa tarvitaan sen polun raivaamiseksi koko valtionhallinnolle ja yhteiskunnalle yhteistyössä muiden tahojen kanssa.

Petteri Orpon yksi peruste esitykselleen oli se, että hän ei pidä maa- ja metsätalousministeriön ympäristövihamielisestä maineesta. Tämä ei parane sillä, että yrittää vaientaa kritiikkiä. Tämä paranee muuttamalla tekoja. Maa- ja metsätalousministeriöllä on iso uusiutumisen paikka, jonka se on kyllä aloittanut. Nyt sitä uudistusta on vauhditettava, jotta se saa hyväksynnän kansalaisten silmissä.

Ympäristöministeriö tekee mielellään yhteistyötä ja käy vuoropuhelua ajassa elävän luonnonvaratalouden hallinnon kanssa. Sitä odotamme maa- ja metsätalousministeriöltä. Mutta muistamme joka päivä puolustaa suomalaisten yleistä etua – lastemme puhdasta ympäristöä ja arvokkaan luonnon Suomea. Jättäkäämme maamme paremmassa kunnossa lapsillemme, kuin sen olemme saaneet.