Vahvempaa demokratiaa ja vahvempia kuntia

Kirjoitus on julkaistu alunperin Turun Sanomissa

Unohtakaamme hetkeksi karttaleikit. Onko suomalainen kunnallispäätöksenteko riittävän vahvaa, jotta voimme tarjota kaikille kansalaisille yhdenvertaiset hyvinvointipalvelut? Kokevatko ihmiset poliittisen päätöksenteon läheiseksi ja omat vaikutusmahdollisuutensa hyviksi?

Useimmat asiaan perehtyvät vastaavat todennäköisesti ei. Kuntauudistuksesta on tehtävä yhteistyössä suomalaista demokratiaa vahvistava hanke, jolla turvataan hyvinvointipalvelujen rahoittaminen.

Tällä hetkellä kunnat ovat liian kaukana, jotta ihmisten osallisuus ja lähipalvelujen turvaaminen toteutuisi. Ne ovat kuitenkin myös liian heikkoja, jotta ne voisivat tuottaa hyvin peruspalveluja ja jotta kaupunkiseutujen maankäyttö ja liikenne voisivat olla mielekkäästi suunniteltua.

Virkamiestyöryhmän pohjaesitys kuntarakenteen uudistamisesta on herättänyt monissa vastustusta. Huoleen palveluista ja vaikutusmahdollisuuksista on pystyttävä vastaamaan paremmin kuin tähän mennessä. Uudistuksen toteuttamisessa on välttämätöntä, että se vahvistaa osallisuutta ja demokratiaa, ei heikennä sitä.

Kuntarakenteen uudistaminen on välttämätöntä. Nykyisellä rakenteella ei voida turvata kuntalaisten yhdenvertaisuutta tai huolehtia palveluista.

Jo nyt kuntalaiset ovat palveluiden suhteen eriarvoisessa asemassa. Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heiketessä erot palveluissa korostuvat ja enemmistöllä kunnista olisi vaikeuksia selvitä tehtävistään. Kilpailu parhaista veronmaksajista on johtanut erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla huonoon maankäyttöön.

Kuntauudistuksessa tarvitaan kunnanosatason demokratian vahvistamista. Puhtaasti paikallisista asioista päätetään paikallisella tasolla. Ylikunnallisista asioista kuten maankäytöstä, liikenteestä ja asumisesta sekä terveydenhuollosta päätetään nykyistä kuntia suuremmissa yksiköissä. Samalla voidaan lakkauttaa kuntayhtymien epädemokraattisia yhteistyöelimiä.

On sama, millä nimellä ylemmän tason yksiköitä kutsutaan. Oleellista on periaate: koko aluetta koskevat asiat päätetään alueen tasolla, paikalliset asiat paikallistasolla. Kummankin tason päättäjät valitaan suorilla vaaleilla ja päätökset tehdään kuntalaisten ääntä kuunnellen.

Kuntien määrästä puhuminen ei ole olennaista. Uudistuksen minimivaatimuksena on se, että kaupunkiseudun maankäytön ja liikenteen kysymykset voidaan ratkaista demokraattisella päätöksentekotasolla. Järjestelmän yksinkertaisuuden takia olisi hyvä, jos sama elin voisi myös vastata sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä, mikä ehkäisisi eriarvoistumiskehitystä.

Rinnalle tarvitaan paikallista päätöksentekoa. Entistä suuremmissa kunnissa päätöksenteko etääntyy, ellei mukana ei ole toimivaa lähidemokratiaa.

Paikallistason valtuutetuilla on oltava valtaa ja rahaa päättää esimerkiksi peruskoulusta, päivähoidosta, asemakaavoista ja kotipalveluista. Suomessa monet kritisoivat nykyisiä kunnanosademokratian kokeiluja ja syystä: niillä ei ole valtaa ja rahaa ollakseen toimivia.

Ei tarvitse mennä Ruotsia kauemmas löytääkseen toimivaa kunnanosatason demokratiaa. Hallitus onkin päättänyt aloittaa valmistelun uusista kunnanosatason demokratiaa ja ihmisten osallisuutta vahvistavista ratkaisuista.

Jos yhdessä päädymme tällaiseen kahden päätöksentekotason malliin voisi se olla tie ulos nykyisestä pattitilanteesta, jossa toiset painottavat ylikunnallisen päätöksenteon tärkeyttä ja toiset paikallisuutta. Molemmilla on sijansa. Kuntien on oltava samaan aikaan vahvoja ja lähellä ihmisiä.