Uhanalaisella suoluonnolla ei ole varaa ”vapaaehtoiseen suojeluun”

Suomalainen suoluonto on uhanalaista. Suuri osa uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeistamme on suolajeja. Etelä-Suomessa lähes kaikki suoluontotyypit ovat kriittisessä tilassa. Puolet suolintulajeista on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä, kuten muuttohaukka ja suokukko. Nyt on viimeiset hetket pelastaa kansallisperintöämme. Sillä on suuri merkitys luontoarvojen lisäksi ihmisten virkistyskäytölle ja matkailulle. Soidensuojeluohjelman toteuttaminen asiantuntijoiden pohjustamalla tavalla on välttämätöntä Suomen luonnolle.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on ilmaissut halunsa keskeyttää soidensuojeluohjelman suunniteltu toteuttaminen aivan loppumetreillä ja ”selvittää vapaaehtoista suojelua”. Suoluonnon kannalta se olisi turmiollista. Erona näiden välillä on se, että suojeluohjelmassa asiantuntijat valmistelevat. Toimenpideohjelmassa suojelu on sirpaleista, hidasta ja satunnaista.

Luonnonsuojelulain mukainen suojeluohjelma on asiantuntijatiedon pohjalta kaikkein arvokkaimpien uhanalaisten kohteiden valintaa. Valtion rahat käytetään luonnonsuojelun kannalta tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, jotta lajit pelastuvat. Soidensuojeluohjelma on tarkoitus toteuttaa kahdessa vaiheessa, yhteensä vähintään 100 000 hehtaaria soita suojeltaisiin. Erityisesti Etelä-Suomessa on kiire, koska yli 80 prosenttia soista on jo ojitettu ja vain rippeitä arvokkaasta suoluonnosta on jäljellä. Ne on pelastettava.

Suojeluohjelma perustuu pääsääntöisesti vapaaehtoiseen neuvottelutulokseen maanomistajien kanssa, mutta valintaperusteet ovat luonnontieteelliset ja kokonaisuudessaan kartoitetut uhanalaisten lajien pelastamiseksi. Valtaosa kohteista luovutetaan valtiolle tai perustetaan yksityisenä suojelualueena neuvottelujen pohjalta käypää korvausta vastaan. Vain aniharvassa kohteessa voidaan joutua harkitsemaan lunastusta, josta siitäkin maksetaan korvaus.

Soidensuojeluohjelmaa on valmisteltu jo kuusi vuotta. Kartoitustyötä on tehty hallitusohjelman ja suostrategian linjausten mukaisesti viime vuosina satojen ihmisten työpanoksena. Asiantuntijatyön arvostuksen kannalta ministerin epäröinti on huolestuttavaa. Suomen parhaat suobiologit ovat arvioineet uhanalaisten lajien pelastamisen kannalta kriittisimmät kohteet.

Maanomistajien suhtautuminen on kartoituksissa ollut pääosin positiivista. Soiden ekosysteemi on kokonaisuus: soiden suojelussa ei ole mahdollista suojella vain osaa suosta, jos toinen omistaja ei myy. Toisen osan tuhoaminen johtaa suon yhteisen vesitalouden takia luonnon merkittävään heikentymiseen myös muissa osissa. Juuri tästä syystä suoluonto voikin niin huonosti.

“Vapaaehtoinen” malli on toimenpideohjelma, ei lakiin perustuva. Siinä maanomistaja esittää itse suojeluun maataan ja sen arvoa arvioidaan. Silloin suojeluun ei valikoidu arvokkaimmat kohteet, vaan satunnaisesti esitettyjä maatilkkuja. Se on hidas prosessi, jossa ei saada tavoiteltua 100 000 hehtaaria kasaan missään nimessä. Siitä saadaan tilkkutäkki. Etelä-Suomessa soidensuojelu on äärimmäisen kriittistä. Uhanalaiset suot tarvitsevat nopeasti myös ennallistoimia, jotta lajit selviävät. Siksi suojelun nopea toteuttaminen on tärkeää, jotta hoito- ja käyttösuunnitelmilla voidaan parantaa suojeltujen soiden luonnontilaisuutta.

Metsien suojelussa Metso-ohjelma on vapaaehtoinen “bonusohjelma”. Asiantuntija-arvioiden mukaan siinä saadaan sirpaleista suojelua, joka ei ole tehokkainta luonnonsuojelun kannalta. Sen toteuttaminen on ollut paljon suunniteltua hitaampaa. Se on silti hyvä ohjelma, koska se on suosittu ja sillä voidaan vahvistaa olemassa olevaa suojelua. Se soveltuu metsäluontoon paremmin – uhanalaisen suoluonnon kannalta tällaiseen ei ole varaa. Silti yksinään sekään ei riitä metsäluonnon pelastamiseksi, koska monien lajien kannalta pirstaleinen suojelu ei riitä. Siksi valtion maita siirrettiin tänä vuonna suojeluun lisäbudjetissa 13 000 hehtaaria yhtenäisempien suojelualueiden muodostamiseksi.

Sosialidemokraattien tänään ilmaisema tuki hallitusohjelman mukaisen soidensuojeluohjelman toteuttamiselle on hieno asia. Toivon, että harkintansa jälkeen ympäristöministeri Grahn-Laasonen päätyy toteuttamaan sen. Luonnonsuojeluohjelman sisällä neuvottelumenettelyä voidaan vahvistaa siten, että pakkolunastukset vältetään.

Ministerin tapa luoda vastakkainasettelua maanomistajien ja luonnonsuojelun välillä on ollut erikoista ja tarpeetonta. Kaikki eturyhmät MTK:sta ja turvetuottajista alkaen ovat vakuuttaneet, että eivät halua tuhota arvokkaimpia soita. Siksi minun on vaikea ymmärtää, miksi luonnon kannalta kestävää soidensuojeluohjelmaa kukaan vastustaisi. Palaute on ollut hyvää. Ympäristöministeri Grahn-Laasonen on keksinyt ongelman, jota ei ole.

Satoja lajeja keltavästäräkistä, muuttohaukasta, suokukosta ja punakämmeköistä alkaen on vaarassa kadota, jollemme toteuta suojeluohjelmaa. Hallituksen on puolustettava kansallista luontoperintöämme.