Suoluonto kuokan terällä

Vihreiden kanta turpeen energiakäyttöön on selvä: Me haluamme, että turpeen energiakäytöstä luovutaan.

Turpeen ilmastopäästöt vertautuvat fossiilisiin polttoaineisiin, ja turvetuotannon ympäristöhaitat lähiseuduille ovat usein kiistattomat. Turvesoilta ja ojitetuilta soilta pääsee vesistöihin pahimmillaan niin paljon ravinteita, maa-ainesta ja happamia aineksia, että haitat ovat silminnähtävät. Asian nosti esiin myös eilen Ylellä esitetty MOT-ohjelma, johon minua haastateltiin.

Suomen soista on yli puolet muutettu metsiksi, pelloiksi, tekoaltaiksi ja turvetuotantoalueiksi. Monet soiden lajit ovat uhanalaisia ja huomionarvoista on myös itse monien suotyyppien uhanalaisuus. Turvetuotannon laajentuminen on uhka vielä lukuisille luonnontilaisille soille.

Jo käyttöön otettujen soiden lisäksi turveyhtiöillä on hallussaan jopa 10 000 hehtaaria luontoarvoiltaan erittäin arvokkaita soita, jotka ovat jatkuvasti tuhoutumisuhan alla. Aluesuunnittelulla, lupaprosesseilla sekä laindäädännöllä on merkittävä rooli soiden pelastamisessa, mutta myös turvetuotannon täytyy kantaa yhteiskuntavastuuta luontomme säilyttämisessä.

Turpeen käytöstä on luovuttava jo ilmastopäästöjen vähentämisen ja kestävän energiatalouden luomisen takia. On tärkeää, että ennen sitä turvetuotantoa ohjataan jo hyödynnetyille soille luontoarvojen turvaamiseksi.

Vihreät haluaa lopettaa turpeen energiakäytön tukemisen ja nostaa sen verotuksen todellisia päästöjä vastaavalle tasolle. Nyt turvetta ei veroteta niin ankarasti kuin sen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt edellyttäisivät.

Vihreiden tärkeitä saavutuksia hallitusneuvotteluissa olivatkin kirjaukset siitä, että turpeen verotusta kiristetään, turvetuotanto ohjataan jo luontoarvonsa menettäneille soille ja että soiden suojelua edistetään laajentamalla suojelualueita sekä lisäämällä aktiivisia ennallistamistoimia.

Suoluonnossa kiteytyy paljon niitä luonnon ongelmia,joiden kanssa kamppailemme yleisemmälläkin tasolla. Suoluonnossa on arvokasta kansallista historiaamme ja kulttuuriperintöä. Kansallisesti tärkeät luontoarvot kuuluvat myös tuleville sukupolville.