- 21.05.2013

Kohti Vihreiden puoluekokousta

Viikonloppuna on Vihreiden puoluekokous. Silloin tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun tulin valituksi puolueen puheenjohtajaksi yleisessä jäsenäänestyksessä. Nyt on hyvä aika käydä läpi, mitä olemme saaneet aikaan.

Kaksi vuotta sitten Vihreät koki raskaan vaalitappion eduskuntavaaleissa ja sai 7,3 prosentin kannatuksen. Se oli huonompi tulos kuin seitsemissä edellisissä kunta- tai eduskuntavaaleissa. Puolue kävi nöyrän sisäisen tutkiskelun vaalituloksesta. Uudistimme toimintatapojamme. Työ kannatti, niin puolueen tavoitteiden kuin kannatuksenkin kannalta. Viime kunnallisvaaleissa saimme 8,5 prosentin kannatuksen, mikä on kaikkien aikojen toiseksi paras tuloksemme kunta- tai eduskuntavaaleissa.

Tällä hetkellä puolueen kannatus on yli 9 prosenttia, ja olemme lähentyneet suurimpia puolueita: eduskuntavaaleissa kokoomus sai lähes kolme kertaa enemmän ääniä kuin me, mutta nyt matka viimeisimmässä gallupissa kärjesssä olleeseen keskustaan on supistunut, sillä keskustan kannatus on vain reilut kaksi kertaa suurempaa. Tämä riippumatta hallitusvastuusta, joka ei ole vaikeana aikana ollut helppoa. Tänä ajanjaksona Vihreät koki myös historiansa huikeimman kampanjansa, kun presidenttiehdokkaamme Pekka Haavisto nousi presidentinvaalien toiselle kierrokselle ja loi tulevaisuudenuskoa suomalaisiin.

Tulin valituksi puolueen puheenjohtajaksi kesken hallitusneuvottelujen. Jälkikäteen voin sanoa, että viime hallitusneuvotteluissa vihreiden neuvottelijana oli helppo toimia. Emme halunneet vaalituloksen pohjalta kovinkaan paljoa hallitukseen, joten saatoimme rauhassa punnita hallitusohjelman riittävyyttä Vihreiden osallistumisen kannalta. Lopulta kantamme muokkasi vahvasti hallituksen koostumusta ja sen ohjelmaa.

Kieltäydyimme neuvotteluista vaalit hävinneellä hallituspohjalla ja toivoimme neuvottelujen jatkamista sateenkaarikuusikon pohjalta, mikä johti neuvottelujen käynnistymiseen uudelleen. Teimme valtuuskunnassa kolmen kärkitavoitteen ja kahdenkymmenen keskeisen tavoitteen listan, joka toteutui valtaosin hallitusohjelmassa. Kun saimme tavoitteemme läpi, olimme valmiita kantamaan vastuuta Suomen kehittämisestä enemmistöhallituksen muodostamisen kannalta vaikean vaalituloksen jälkeen.

Hallituksessa ei ole ollut helppoa. Kuuden puolueen hallituksessa on aatteellisesti erilaisia puolueita, jolloin neuvottelut ovat pitkiä ja raskaita. Ympäristöministerinä saa useimmiten ajaa yksin ympäristötavoitteita ja vähäpäästöisen yhteiskunnan rakentamista läpi hallituksen politiikkaan vaihtelevan ministerijoukon tuella. Kehityspolitiikassa vastuu on jäänyt myös ainoastaan Vihreille. Olen silti ylpeä siitä työstä, jota hallitusryhmämme on saanut aikaan.

Hallitustyössä minulla on ollut kaksi keskeistä periaatetta. Ensinnäkin hallituksen politiikan on kokonaisuudessaan edistettävä kestävää yhteiskuntaa, jossa kannetaan sosiaalista vastuuta ja rakennetaan vähäpäästöistä, ympäristöystävällistä yhteiskuntaa. Toiseksi emme hyväksy mitään sellaista linjausta, joka merkitsisi Vihreiden keskeisten arvojen kannalta takapakkia. Kummastakin tavoitteesta olemme pitäneet kiinni, vaikeissakin oloissa, mikä on iso saavutus verrattuna aikaisemmin hallituskokemuksiin.

Silti hallitus on tehnyt sellaisiakin kompromisseja, joita voi pitää hyvällä tahdolla kohtuullisina. Vihreät ovat omilla toimillaan edistäneet sellaisia ratkaisuja, jotka ovat enemmän kuin osiensa summa. Hallituksessa, jossa on porvari- ja vasemmistopuolueita, Vihreillä on sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja arvoliberalismia korostavana ympäristöliikkeenä usein tilaa rakentaa tavoitteidemme mukaista kompromissia. Samalla on syytä ääneen todeta, että olen Vihreiden puheenjohtajana vetänyt hallituksessa meille tärkeissä kysymyksissä kaikkein tiukinta linjaa kompromissien suhteen. Hallituskumppaneille on käynyt selväksi, että Vihreiden näkemyksiä on kunnioitettava kaikissa kysymyksissä, vaikka omaan tyyliini ei kuulukaan repostella neuvotteluväännöistä julkisuudessa. Olemme myös tehneet työtä sen eteen, että päätökset perustuisivat laajaan julkiseen keskusteluun ja asiantuntijatiedon hyödyntämiseen. Viime aikojen kokemusten valossa myös hallituskumppanimme ovat nähneet tämän merkityksen.

Ilmasto- ja energiapolitiikassa olemme ottaneet askeleita oikeaan suuntaan. Tämä hallitus on ensimmäisenä Suomessa kirjannut hallitusohjelmaansa, että se ei myönnä uusia periaatelupia ydinvoimaloille. Samalla valmistelemme ilmastolakia, jolla päästöjä vähennetään kustannustehokkaasti ja suunnitelmallisesti. EU-tasolla neuvottelen ympäristöministerinä globaalista ilmastosopimuksesta, koko EU:n päästövähennystavoitteiden nostamisesta ja ilmastotieteen edellyttämän kunnianhimoisen päästövähennystavoitteen asettamisesta vuodelle 2030. Tähän olen jo saanut hallituksen tuen, ja vuoden 2020 päästövähennystavoitteen nostaminenkin on vielä asialistalla. Vihreä talous on Suomen tulevaisuuden menestyksen edellytys: viime vuoden cleantech-sektorin 15 prosentin liikevaihdon kasvu osoittaa, että tuloksia alkaa näkyä.

Suurin muutos ympäristöpolitiikassa on kuitenkin ollut luonnonsuojelussa. Suomalainen luonto ja puhtaat vesistöt ovat minulle sydämen asia. Vaikeanakin taloudellisena aikana olemme onnistuneet lisäämään merkittävästi Etelä-Suomen metsiensuojelun ja Itämeren suojelun rahoitusta. Historiallinen käänne on saatu aikaan uhanalaisen kansallisperintömme vaalimiseksi soidensuojelussa, kun turvetuotanto ja sen vesistöpäästöt on laitettu kuriin ja soidensuojelun täydennysohjelma on käynnistetty. Uusien kansallispuistojen perustamista valmistellaan. Arktisessa politiikassa olemme saaneet suuren suunnanmuutoksen aikaan: Suomen kärkitavoite on Arktiksen merialueen luonnonsuojeluvyöhykkeen perustaminen ja taloudellisen hyödyntämisen riskien minimointi.

Myös muiden ministeriöiden ympäristöasioissa olemme painostaneet asioita parempaan suuntaan: maatalouden ravinnekuormitukseen puututaan tehokkaammin ympäristötuen uudistuksessa ja kalastuspolitiikkaa ollaan reivaamassa uhanalaisia kalakantoja ja vaelluskalojen nousua elvyttäväksi.

Tultuani valituksi ministeriksi sanoin, että Suomessa on kaksi elinkeinoa joiden ympäristövastuussa on kehitettävää: turvetuotanto ja kaivokset. Olin valitettavan oikeassa. Yhden kaivoksen vastuuton toiminta on tuottanut ympäristöministerille paljon harmaita hiuksia samalla kun olemme laittaneet lainsäädännön ja ohjeistuksen kuntoon.

Toisen ministerimme Heidi Hautalan tontilla torjuimme satojen miljoonien euron lisäleikkaukset kehitysyhteistyöstä ja saimme ohjattua päästökaupan huutokauppatulot kehitysyhteistyöhön ja kansainväliseen ilmastorahoitukseen.

Henkilökohtaisesti voin sanoa, että puolueen puheenjohtajalla ja ministerillä on suuri vastuu maamme tulevaisuudesta ja puolueen tavoitteiden toteutumisesta. Tämä työ ei ole helppoa. Silti joka päivä saan voimaa niistä kohtaamistani ihmisistä, joita olemme Vihreiden ajamilla päätöksillä voineet auttaa. Samoin saan voimaa liikkuessani suomalaisen luonnon äärellä – kalassa Saaristomerellä tai suolla Keski-Suomessa.

Tiedän, että jo satoja kertoja olen ympäristöministerinä voinut tehdä päätöksistä parempia suomalaisen luonnon kannalta. Tiedän, että perusturvaa on vahvistettu ja tuloeroja kaventavaa veropolitiikkaa on toteutettu isolta osin vihreiden ansiosta. Siksi minä olen hallituksessa.

Tämän maan ihmisten hyvä tulevaisuus ja sen arvokkaan luonnon säilyminen tuleville sukupolville eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan osaltaan kiinni hyvistä poliittisista päätöksistä. Niitä Vihreät ovat tekemässä hallituksessa.