Durbanin ilmastokokous lähestyy

On selvää, että ihminen on aiheuttanut ilmaston lämpenemisen ja sitä kautta vaikuttanut uusien luonnonkatastrofien syntyyn. Me täällä Pohjolassakaan emme ole suojassa sen vaikutuksilta. Sään ääri-ilmiöt ja kasvituholaiset lisääntyvät Suomessakin. Ilmasto-ongelmat maailmalla heijastuvat epävakautena koko maailmanjärjestykseen.

Ratkaisuilla on jo kiire.

Näitä ratkaisuja etsitään kansainvälisessä ilmastokokouksessa, joka järjestetään Etelä-Afrikan Durbanissa 28. marraskuuta – 9. joulukuuta 2011. Durbanissa yksi poliittisesti kiperimmistä kysymyksistä on se, kuinka Kioton sopimusta jatketaan.

Neuvotteluissa hiertää erityisesti niin sanottu kahden raiteen ongelma. Kioton sopimuksessa ainoastaan teollisuusmailla on laillisesti sitovat päästövähennystavoitteet. Iso osa kehitysmaista haluaa jatkaa tulevaisuudessakin samaan tapaan. Monet teollisuusmaat puolestaan vastustavat sitä, että kehitysmaat jäisivät edelleen yhteisen sopimuksen ulkopuolelle. Durbanissa ilmastosopimuksen on siis päästävä yhdelle raiteelle.

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC suosittelee, että teollisuusmaiden tulee leikata päästöjään 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Vain siten maapallon lämpeneminen pystytään pysäyttämään kahteen asteeseen. Kansainvälisesti kattavan sopimuksen on siis oltava paitsi sitova myös tarpeeksi kunnianhimoinen.

Neuvotteluissa on auki myös kysymys hiilinieluista ja niiden laskentatavasta. Metsä sitoo kasvaessaan hiiltä, mutta siitä ei ole vielä sovittu, miten metsät ja niiden hoito otetaan päästöjä laskettaessa huomioon. Pitkän aikavälin rahoituksesta sovittiin edellisessä kokouksessa, että rahoitusta kasvatetaan, mutta epäselvää on millainen osuus kustannuksista kuuluu kenellekin.

Joukko Euroopan unionin jäsenmaita tähtää siihen, että EU:n omat päästövähennystavoitteet vuodelle 2020 tulee joka tapauksessa nostaa 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tämä riippumatta siitä onko meillä kansainvälistä sopimusta vai ei. Suomi on siirtynyt EU:n ympäristöneuvostossa keskustelemaan edistyksellisten ilmastomaiden joukkoon ja ratkaisee oman kantansa EU:n yksipuoleiseen tavoitteiden korottamiseen tällä hallituskaudella.

Suomi voisi ottaa oppia esimerkiksi Tanskasta, jonka uusi hallitus on luvannut vähentää päästöjä peräti 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja lisätä tuntuvasti tuulivoimaa. Mitkään kaksi maata eivät ole identtisiä, mutta Tanskan rohkea päätös osoittaa, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on mahdollista, jos tahtoa vain löytyy. Myös Saksa on valinnut tämän tien.

Kunnianhimoinen päästöjen vähentäminen luo talouden menestystä: edelläkävijät saavat kasvavan osuuden maailman puhtaan teknologian markkinoista. Tämä vihreän talouden tie on ainoa mahdollisuus ulos kestämättömän talousjärjestelmän umpikujasta: kysymys on vain siitä, koska me Suomena ja ilmastosopimuksen kautta koko maailma uskallamme lähteä rohkeasti kävelemään sitä.