Suomi ei voi olla maa, joka hajottaa perheitä mielivaltaisesti

(Julkaistu Vihreät – De Gröna blogissa 23.11.2016.)

Muistatteko irakilaisen Alin ja leskirouva Linnéan, joiden ystävyydestä olemme saaneet lukea?

Tällä viikolla sain heiltä avunpyynnön. Ali kertoi siitä, kuinka hän on murtumispisteessä. Hän on saanut tammikuussa turvapaikan Suomesta, mutta hänen 4- ja 6-vuotiaat tyttärensä ja vaimo piileskelevät yhä jossakin Irakissa.

Ali ei ole nähnyt vaimoaan ja tyttäriään yli vuoteen. Tyttäret eivät enää tule isänsä kanssa puhelimeen, koska isä ei saa perhettä yhteen. Alin sydän on särkynyt, mutta hän silti yrittää taistella perheensä puolesta.

Mutta on vähän, mitä hän voi tehdä ilman apuamme. Kaiken piti muuttua, kun Alin perhe oli tehnyt paljon vaativan ja tuhansia euroja maksaneen matkan Irakista Turkkiin, jotta he pääsisivät hakemaan perheenyhdistämistä Suomen Ankaran lähetystöstä. Se on ainoa paikka, jossa irakilaiset voivat asioida perheen yhdistämiseksi.

Ali odotti perhettään sydän kurkussa Turkissa lentokentällä. Hänellä oli vaimolleen ruusu ja toisessa kädessä barbinuket tytöille. Niitä hän ei päässyt rakkaimmilleen koskaan ojentamaan. Ali ja hänen perheensä käännytettiin suoraan lentokentällä ilman, että he edes saivat nähdä toisiaan. Tämä johtuu siitä, että heidät oli aiemman pakomatkan yhteydessä asetettu Turkissa maahantulokieltoon viisumirikkeen vuoksi. Tästä he eivät itse tienneet.

Asia iski vasten kasvoja täytenä yllätyksenä. Ali kirjoitti minulle ja monille muille kansanedustajille, jotta tekisimme kaikkemme, että hänen perheensä pääsisi tänne turvaan. Tämä ei ole paljon pyydetty. Se ei ole pois keneltäkään meiltä. Perhe on korkeastikoulutettu ja Linnea saa Alilta tärkeää apua.

Ainoa mitä Ali meiltä käytännössä pyytää on, että vaimo ja lapset voisivat hoitaa perheenyhdistämisen hakemisen jossakin muussa Suomen lähetystössä, kuten Teheranissa. Jollei mahdollisuutta anneta, tuomitaan lapset ja vaimo elämään pelossa konfliktin keskellä Irakissa. Alin hätään on ratkaisu. Se vieläpä ihan yksinkertainen. Ainoa este perheen välillä on tasavallan presidentin asetus, jonka liitteen taulukko määrää sen, että irakilaisen konsuliasiat käsitellään vain ja ainoastaan Ankarassa, ei esimerkiksi Teheranissa. Tämä tuntuu lähes kafkamaiselta, mutta niin se on. Tämä konsuliasetuksen taulukko siis erottaa Alin lapsistaan ja vaimostaan.

Taulukon muuttaminen olisi äärimmäisen yksinkertainen toimi. Nyt tarvitaan vain poliittista tahtoa tehdä nämä muutokset. Tämä taulukko on hurja esimerkki Suomen tiukan maahanmuuttopolitiikan mielivaltaisuudesta yksittäisten ihmisten ja heidän perheidensä tilanteeseen. Hallituksen läpiajamat lait ovat jo itsessään tiukat, mutta asetuksiin nojaavat käytännöt tekevät monille perheille heidän lakiin nojaavien oikeuksiensakin tavoittelemisesta mahdotonta.

Monet Syyrian veristä sisällissotaa tänne paenneet ja suojaa Suomesta jo saaneet ovat samassa tilanteessa kuin Ali. Heidän perheensä eivät yksinkertaisesti pääse Ankaraan jättämään hakemusta. Suomi-Syyria ystävyysseura on kerännyt jopa ulkoministeriölle rahaa, jotta he avaisivat Suomen Beirutin lähetystöön oleskelulupapalvelut näille lapsille. Sitä ei ole vielä saatu aikaan.

Vetoan hallitukseen, että teette pikaisesti sen mikä on ihmisarvon puolustamisen kannalta oikein. Suomi ei voi olla maa, joka mielivaltaisesti hajottaa perheitä.

Muuttamalla vain yhden asetuksen taulukkoa pääsevät nämä naiset ja lapset hakemaan heille kuuluvaa oikeutta perheeseensä. Heidän puolisonsa suojan tarve on jo täällä todettu. Kukaan ei voita siinä mitään, jos he joutuvat kitumaan täällä eivätkä voi kotoutua. He ovat kärsineet jo tarpeeksi. Näiden lasten paikka ei ole konfliktien keskellä, maan alla, pakolaisleireillä. Heidän paikkansa on vanhempiensa luona, jotka ovat suojan täältä jo saaneet.

Jokainen vanhempi tietää, että tekisi kaikkensa, jotta saisi perheensä turvaan. On turha puhua korulausein kotouttamisesta ja siitä, että Suomi kantaa vastuunsa, jos nyt käännämme Alille ja näille perheille selkämme. Kyse on lapsista. Kyse siitä, millaisen Suomen me rakennamme. Olkaamme maa, joka ei käännä selkäänsä ihmisyydelle.