Ville NIINISTÖ in the EP in Strasbourg
- 14.03.2022

Suomen tulee hakea Nato-jäsenyyttä - puolueiden on alettava johtamaan muutosta

Tämä on ihan selvä homma. Uudessa Ylen gallupissa 62% suomalaisista kannattaa Nato-jäsenyyttä, vain 16% vastustaa, 21% on epävarmoja. Kannatus nousee 74 prosenttiin, jos valtiojohto sitä suosittaa, ja 77 prosenttiin, jos myös Ruotsi liittyy. Kansa karistaa nyt tässä Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamassa kriisissä menneisyyden haamut poliitikkoja nopeammin ja näkee turvallisuuspoliittisen tilanteemme tarpeet.
Oma toiveeni on, että myös vihreiden puoluejohto alkaa johtamaan tilannetta, tukee avoimesti Nato-jäsenyyttä sekä tekee töitä jäsenyyden vauhdittamiseksi. Sen verran laajasti olen keskustellut puolueen aktiivien kanssa, että olen vakuuttunut sen olevan jo puolueen enemmistön kanta. On aika poliitikoille, eduskunnalle ja puolueille alkaa johtamaan tilannetta turvallisuutemme vahvistamiseksi niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä laajemminkin, eikä vain seurata tilannetta. Jollemme ole tarkkoina, seuraaminen voi muuttua ajelehtimiseksi. Siksi linjan on oltava selkeä.

Suomi on jo Euroopan unionin jäsen, Nato on sen arvoyhteisön puolustusliitto. Liittymällä jäseneksi Natoon vahvistamme ja selkeytämme Pohjolan turvallisuustilannetta ja saamme EU-maiden enemmistön tavoin äänen myös Nato-pöydässä. Se ei sido meitä mihinkään sellaiseen mitä emme kannata, vain Nato-maiden yhteiseen puolustukseen hyökkäyksen uhatessa. Suomen puolustusmenot ovat jo Naton edellyttämällä tasolla ja niitä on nyt tässä tilanteessa välttämätöntä joka tapauksessa nostaa. Naton sisällä Suomen tulisi olla ääni ihmisoikeuksien ja demokratian, oikeusvaltion ja kansainvälisen oikeuden puolesta. Rauhanturvaamisen ja rauhansovittelun historiaa Suomella jo on, kuten myös kansainvälisen aseriisunnan osaamista ja kokemusta. Myös sitä voimme tarjota yhteiseen pöytään kunhan sinne ensin pääsemme.

Hallittu prosessi Natoon liittymiseksi on nyt tarpeen. Osana sitä on tärkeää, että valtiojohto tapaa Yhdysvaltain, Ison-Britannian, Saksan ja Ranskan johtoa lyhyen aikavälin turvallisuusjärjestelyjemme vahvistamiseksi sekä varmistaa muiden Nato-maiden myötämielisyyttä ja pikaisen hakemusmenettelyn mahdollisuuksia. Samalla on tärkeää saada Ruotsi myös hakemaan jäsenyyttä.

Tämä prosessi on jo alkanut. Mielestäni on kuitenkin tärkeää sanoa ääneen, että lyhyen aikavälin turvallisuusjärjestelyt kahdenvälisinä maiden keskinäisinä sitoumuksina eivät riitä. Suomen paikka on osana EU-maiden enemmistöä Naton kollektiivisen ja yhteisen puolustuksen piirissä. Eduskunnan tehtävänä on tänä keväänä päättää menettelyistä miten se toteutetaan. Päätökset kannattaa tehdä harkiten, mutta ei hidastelemalla ja varsinaista tavoitetta lykäten. Emme tiedä kuinka pysyvää epävakautta ja turvattomuutta Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan aiheuttaa lähiympäristössämme. Turvallisuutemme vahvistaminen ja sen läntiset kytkennät on tehtävä nyt kun siihen on tilaisuus.

Sen jälkeen kun olemme saavuttaneet aseman Naton jäsenenä, voimme edistää myös pehmeitä arvoja maailmalla paremmin. Se ei ratkaise kaikkea, mutta yhdistettynä aktiiviseen EU-jäsenyyteen ja vahvaan omaan puolustukseen luo entistä vahvempaa selkänojaa Suomen demokratian ja itsenäisyyden tulevaisuudelle. Samalla kun oma geopoliittinen asemamme on jälleen vakaampi ei meihin voi kohdistaa vaikuttamista sotilasliiton ulkopuolella olevana maana.

Suomen demokratian päätösten on nojattava suomalaisten omiin arvoihin demokratian, oikeusvaltion, kansojen vapauden ja ihmisten yhtäläisten oikeuksien puolesta, eikä siinä ole sijaa naapurimaiden uhkauksilla. Suomi on rauhanomainen maa, joka haluaa vakautta omalle lähiympäristölleen sekä laajemmin maailmaan ja edistää sen mukaisesti arvojaan kestävän tulevaisuuden puolesta.