Kestävään kalastukseen Suomessa ja maailmalla

Kirjoitus julkaistu Turun Sanomissa

Kalakantojen romahtaminen on iso maailmanlaajuinen haaste. Sillä on yhteytensä maailman luonnon tilaan, ruokaturvaan ja yhteiskuntien kehitykseen. Kestävät kalakannat auttavat rehevöitymisen torjumisessa, tuovat ruokaa pöytiin ja lisäävät luontomatkailua. Suomen on pelastettava kotimaiset uhanalaiset kalalajit ja tehtävä kansainvälisesti töitä liikakalastuksen lopettamiseksi.

Eniten maailman merien liikakalastuksesta on kärsinyt Länsi-Afrikka. 2000-luvun alusta pääosin EU-maiden troolarit ovat tyhjentäneet Länsi-Afrikan rannikot kalasta. Viime syksynä Emma Karin ja Kukka Rannan kirja Kalavale osoitti, että iso osa länsiafrikkalaisten siirtolaisuudesta Eurooppaan selittyy kalastajien työttömyydellä. Liikakalastus on estänyt monia kehitysmaita vaurastumasta.

MAAILMAN MERIEN kalakannoista noin 85 prosenttia on kestävyyden rajoilla, vakavasti ylikalastettua tai romahduksen partaalla. Euroopan kalakannoista vain 25 prosenttia kestää nykyisten tehopyydysten tahdin. Yli 70 prosenttia Suomessa kulutetusta kalasta on ulkomaista ja puolet EU:n tuontikalasta on kalastettu laittomasti. Vuosittain lähes 30 miljoonaa tonnia kalaa heitetään sivusaaliina takaisin mereen.

Kansainvälisissä ympäristökokouksissa on havahduttu haasteeseen. Viime kesänä Rion kestävän kehityksen kokouksessa sovittiin, että YK:n merioikeutta laajennetaan merellisten ekosysteemien paremmaksi suojeluksi. Liikakalastusta, laitonta kalastusta ja haitallisia kalastusmetodeja estetään ja kalastuspolitiikasta tehdään kestävää vuoteen 2015 mennessä. Myös EU:n kalastuspolitiikan uudistamisessa europarlamentti on ottanut edistyksellisen linjan. Näitä linjauksia ajan ympäristöministerinä.

Kotimaassakin riittää töitä kalakantojen kestävyydessä. Täällä päävastuu kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Ympäristöministerillä on asiaan painava sanansa sanottavanaan vesiensuojelun ja luonnonhoitohankkeiden kautta. Turun saaristossa kesiä viettävänä kalastus on minulle sydämen asia. Syön paljon kotimaista kalaa ja seuraan WWF:n suosituksia kestävistä valinnoista.

SUOMESSA ON 12 arvokasta uhanalaista kalalajia, joiden pelastaminen edellyttää päättäväisiä suojelutoimia. Uhanalaisten kalojen alamittoja on nostettava nopeasti ja on säädettävä rasvaevällisiä luonnonkaloja koskeva vapautuspakko. Vaelluskalojen nousua on helpotettava kalateiden rakentamisella.

Kalastuspolitiikka ei ole kestävää muidenkaan lajien kohdalla. Kuhan alamitta on kalastusasetuksessa edelleen 37 cm, vaikka se on tutkitusti kuhien lisääntymisen kannalta liian alhainen. Alamitta on johtanut kuhakantojen romahtamiseen monissa paikoin rannikkoa. Petokalojen häviäminen lisää särkikaloja ja seuraavaksi ministeriö on maksanut samoille ammattikalastajille särkikalojen poistosta korvausta. Sen sijaan Ruotsin Hjälmarenissa tehty kuhan alamitan nosto johti kantojen moninkertaistumiseen ja saalistason kolminkertaistumiseen 10 vuodessa.

Meillä Turun saaristossa saa edelleen kalastaa tällä alhaisimmalla mahdollisella 43 millimetrin verkolla. Turun saariston kalakantojen ja meren tilan kannalta olisi tärkeää nostaa kuhan alamittaa. Kantojen elpyminen johtaisi jo muutamassa vuodessa saalismäärän kasvuun ja kuhakannan moninkertaistumiseen. Elpyvä kuhakanta vähentäisi rehevöitymistä. Kaikki voittaisivat.

Palautetaan vaelluskalat jokiin, elvytetään arvokkaiden uhanalaisten kalojen kannat ja tehdään suomalaisista vesistä luontomatkailun kohteita. Talous- ja ympäristöhyödyt elpyvistä kalakannoista ovat mittavia. Maa- ja metsätalousministeriöllä on nyt näytön paikka. Seuraavina vuosina odotukset on lunastettava.