Brexitin jälkeen Suomen on oltava tulevaisuuden rakentaja EU:ssa

(Julkaistu Vihreät – De Gröna blogissa 1.7.2016.)

Vakaus on asia, jonka arvon täysin ymmärtää, vasta kun sen on menettänyt.

Eurooppa on saanut nauttia Euroopan unionin ja sen edeltäjien tuomasta vakaudesta ja rauhasta jo yli 60 vuotta. Tämä on Euroopan historiassa yksi pisimpiä vaurauden ja hyvinvoinnin rakentamisen aikoja. Euroopan unioni on suurin yksittäinen asia, joka on tuonut vakautta Eurooppaan viime vuosikymmeninä.

Me suomalaiset olemme tehneet vuosikymmeniä töitä Euroopan laidalla saadaksemme turvatun aseman eurooppalaisessa kansojen perheessä. Oma historiamme muistuttaa, että kansojen oikeuspohjainen yhteistyö on aina pienen valtion etu. Silloin, kun suurvallat Euroopassa kamppailevat vallasta, pienet jäävät vääjäämättä jalkoihin.

Euroopan unionissa olemme saavuttaneet vakaan paikkamme läntisenä demokratiana, päätöksentekijänä yhteisen pöydän äärellä. Sitä me emme saa unohtaa.

Omien rajojensa sisään käpertyvät ja riitelevät kansallisvaltiot eivät pysty ratkomaan aikamme ongelmia: ilmastonmuutosta, eriarvoisuutta ja köyhyyttä, veronkiertoa ja kansainvälisen talouden epäkohtia. Yhdessä me siihen pystymme. Siihen me juuri tarvitsemme Euroopan unionia.

On suuri pettymys, että Iso-Britannia päätti Brexit-äänestyksessä jättää Euroopan unionin. Koko Euroopan talouden näkymät ovat Brexitin takia heikentyneet. Kyse on tavallisten ihmisten työpaikoista, toimeentulosta ja arjen vakaudesta, myös Suomessa.

Suurin isku kohdistuu Isoon-Britanniaan itseensä: Asiantuntijoiden mukaan sen talous supistuu ensi vuonna prosentilla ja investoinnit laskevat 8 prosentilla. Velkataakka nousee 10 prosenttiyksiköllä 100 prosenttiin BKT:sta kolmessa vuodessa. Päätös vaarantaa Suomen teollisuuden vientinäkymiä ja herättää epäilyksen sisämarkkinoiden tulevaisuudesta. Tällainen epävarmuus ei ole Suomen etu. Siksi meidän on tehtävä kaikkemme, jotta usko Euroopan tulevaisuuteen palautettua.

Ison-Britannian kansalaisten ääntä on kunnioitettava. Se on myös vakava varoitusääni Euroopan unionille. Viime vuodet unionin johto on keskittynyt ongelmiin, joissa ihmisen arki ja hyvinvointi ovat unohtuneet. Tiukka talouskuri on heikentänyt luottamusta Euroopassa. Työttömyys ja eriarvoisuus aiheuttavat näköalattomuutta. Se on jättänyt tilaa populisteille.

EU:n on panostettava investointeihin ja työllisyyteen – tulevaisuudenuskon luomiseen kansalaisillemme. Jos kaikki leikkaavat, on vaikea luoda kulutuskysyntää. Siksi Saksan on johdettava elvytystä. Myös EU voisi auttaa investoinneilla maita silloin, kun niitä kohtaa esimerkiksi työttömyyden nopea kasvu.

Brexitin hämmennyksessä EU voi osoittaa uusiutumiskykynsä. Kohdellaan myös Isoa-Britanniaa kunnioittavasti. Ison-Britannian paikka on jatkossakin Euroopassa, vaikka ei osana Euroopan unionia. On yhteinen etumme löytää hyvä yhteistyösuhde.

On myös puolustettava omia kansalaisiamme: moni suomalainen asuu Isossa-Britanniassa vapaan liikkuvuuden tuomien mahdollisuuksien ansiosta. Ensipäivät ovat osoittaneet, että eniten Isossa-Britanniassa tilannetta hyväkseen käyttävät hajottavat populistit. Rasismin ja syrjinnän on raportoitu lisääntyneen maassa olevia ulkomaalaisia kohtaan. Myös suomalaiset ovat sitä kertoneet kokeneensa. Suomen on tehtävä kaikkensa, että se torjuu tällaista surullista kehitystä.

Sulkeutuneisuus antaa vain valtaa populisteille – ja heillä ei ole muuta tavoitetta kuin aiheuttaa riitelyä, vastakkainasettelua ja jännitteitä. Nyt tarvitaan vakaata johtajuutta, koko Euroopassa. Kykyä osoittaa tietä kestävään tulevaisuuteen yhdessä, eurooppalaisina. EU:ta hajottavat ja epävakautta lisäävät puheet eivät siinä auta. Sellaisia puheita ei Suomen hallitus voi nyt antaa.

On ollut vaikea seurata kenen nimissä maamme ulkoministeri tänä aikana puhuu. Vihjailut mediassa mahdollisesta tulevasta Suomen EU-jäsenyyttä koskevasta kansanäänestyksestä ovat haitallisia Suomen taloudelle. Ne ovat haitallisia myös Euroopan ja Suomen vakaudelle. Suomella ei voi olla kahta ulkopolitiikan linjaa. Suomen hallitus ei voi olla tällä historiamme kohtalon hetkellä jakaantunut.

On myös häkellyttävän alhaista populismia, että hallituksessa ollessaan perussuomalainen puolue on valmis leikkaamaan suomalaisilta köyhiltä ja duunareilta, mutta samalla vihjailee oppositioon päästessään alkavansa kampanjan Suomen EU-eron puolesta. Se vie kaiken uskottavuuden suomalaisen teollisuuden ja työpaikkojen puolustamiselta: vientiteollisuutemme on todella haavoittuvainen, jos rajat Euroopassa alkavat sulkeutua ja tullimuurit nousta.

Perussuomalaisella puolueella on täysi demokraattinen oikeus muodostaa kuinka taloudellisesti vastuuton mielipide EU:n tulevaisuudesta mitä haluavatkaan. Mutta nyt on kysymys Suomen linjasta. Ja siksi kysymys on asetettava kokoomukselle ja keskustalle:

Sallitteko te tässä kohtalon kysymyksessä sitä, että ulkoministeri hajottaa kuvaa Suomen linjasta?
Sallitteko te sen, että hallituksesta vihjataan mahdollisesta tulevasta kansanäänestyksestä EU:sta eroamiseksi?
Sallitteko te sen, että ulkoministeri antaa ymmärtää, että vapaa liikkuvuus ei ole edellytys sisämarkkinoilla pysymisessä?

Suomi menestyy avoimena taloutena, joka vaalii kansalaistensa vapaata liikkuvuutta ja asemaamme eurooppalaisen kansojen perheen aktiivisena jäsenenä. Suomen on oltava maa, joka ratkoo rajat ylittäviä ongelmia solidaarisesti, ympäristöä ja ihmisarvoa kunnioittaen. Suomen on oltava osa ratkaisua, ei aiheuttaa itse ongelmia.

Suomella oli vahva eurooppalainen linja viimeksi pääministeri Lipposen hallitusten aikaan. Nyt on korkea aika sille, että Suomi tavoittelee jälleen asemaa Euroopan unionin tulevaisuuden rakentajana, ei epävarmana reunallakiikkujana.

Nyt tarvitaan yhteistä työtä Euroopan ja Suomen kestävän tulevaisuuden puolesta.