Ville Niinistön puhe välikysymyskeskustelussa 15.3.2017

Mitä me vastaamme sille amiksen opettajalle,
joka kysyi minulta:
”Kuinka voin auttaa sitä koulusta pois
jäämisen vaarassa olevaa poikaa,
kun lähiopetusta on alle 15 tuntia viikossa?
Etäopetuksessa juuri ne, jotka tukea tarvitsevat,
jäävät täysin vaille apua.”

Mitä me voimme vastata niille turkulaisille
kone- ja metallialan opiskelijoille,
jotka järjestivät mielenosoituksen toissaviikolla
koulutuksensa puolesta ja kysyivät:
”Miksi meidän lähiopetusta ja opettajien määrää vähennetään,
miksi koulutuksen tasoa heikennetään,
vaikka juuri nyt Turussa on telakan menestyksen myötä
iso ja kasvava tarve metallialan osaajille?”

Me, kansamme edustajat, olemme vastuussa heille työstämme.
Ammatillisen koulutuksen opettajille ja opiskelijoille.
Ja heidät on Sipilän hallitus on pettänyt.

Sipilän hallitus päätti leikata 12,5 prosenttia
ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta.
Se ei tehnyt toimintaa tehostavaa uudistusta ensin,
kuten joskus alkujaan oli tarkoitus.
Se päätti ensin viedä rahat,
ja vasta myöhemmin toteuttaa
rakenteiden ja tutkintosisältöjen uudistamista.

Hallitus piti jääräpäisesti kiinni tästä leikkauksestaan,
vaikka kaikki alan asiantuntijat vetosivat hallitukseen leikkausten
lykkäämisen tai edes niiden kohtuullistamisen puolesta.

Ja nyt viestit oppilaitoksista ovat viestejä syvästä huolesta
oman koulun tulevaisuudesta.

Aloituspaikkoja karsitaan, lähiopetusta vähennetään,
opetuspisteitä suljetaan ja opettajia irtisanotaan.

Tässä välikysymyksessä on kyse suomalaisten nuorten tulevaisuudesta.
Niistä tytöistä ja pojista, joiden tulevaisuuden hallitus on vaarantanut
lyhytnäköisellä leikkauspolitiikallaan.

Niistä tytöistä ja pojista, joiden koulutuspolku voi kokonaan vaarantua,
kun ryhmäkokoja nyt kasvatetaan, opetuksesta ja opiskelijahuollosta
leikataan sekä koulutuspaikkoja vähennetään.

Tässä välikysymyksessä on kyse myös opettajista.
Niistä naisista ja miehistä, jotka joutuvat nyt työskentelemään
epävarmuudessa työpaikkansa säilymisen puolesta.

Niistä naisista ja miehistä, jotka maata kiertäessäni sanovat,
että he pitävät jokaista nuorta parhaansa mukaan koulupolulla.
Olen tavannut opettajia, jotka ovat hakeneet opiskelijoita kotoaan,
kun ovat olleet tästä huolissaan.

Mutta nyt opettajienkin jaksaminen on kovilla.

Vähintä, mitä Sipilän hallitus voi tehdä, on ottaa vastuuta teoistaan.
Ammatillisen koulutuksen leikkauksessa on kyse arvovalinnasta.

Arvovalinnasta, jossa Sipilän hallitus on asettanut lyhyen aikavälin
taloussäästön suomalaisten nuorten ja koulutuksen tulevaisuuden edelle.

Tällainen arvovalinta on tulossa Suomen tulevaisuudelle kalliiksi.
Jo nyt joka viides alle 25-vuotias nuori mies on
koulutuksen ja työn ulkopuolella.
Nuorisotyöttömyys on korkealla,
ja hallitus on koulutusleikkausten lisäksi heikentänyt
nuorten yhteiskuntatakuun rahoitusta.

Nyt herätyskellojen pitäisi soida.
Erityisesti poikien ja miesten
lisääntyvä syrjäytyminen työstä ja koulutuksesta
alkaa olla kansallinen hätätila.

Ilman toisen asteen loppututkintoa
on vaikea pärjätä nykyajan ja tulevaisuuden
työelämässä.

Kun hallituksen pitäisi nostaa nuoria työhön ja hyvään tulevaisuuteen,
on se vain painamassa yhä useampaa nuorta syrjään.

Hallituksen leikkaukset aina varhaiskasvatuksesta alkaen ovat osuneet
kovaa juuri nuorten koulutuksen tasa-arvoon.
Varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen kasvattaminen ja päivähoito-oikeuden rajaus
on vienyt lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien aikaa
ottaa juuri tukea tarvitsevia lapsia syliin.
Peruskouluissa hallituksen leikkaukset ovat heikentäneet
juuri tukea tarvitsevien nuorten asemaa.

Ja nyt amisten leikkaukset uhkaavat pudottaa
yhä useamman nuoren syrjään opinpolulta –
kenties lopullisesti.

Arvoisa puhemies,

Nyt ei ole kyse siitä
mitkä edeltävät hallitukset
ovat leikanneet milloin minkäkin verran ja mistä syistä.
Kaikki ovat varmasti tehneet virheitä,
mutta ratkaisevaa on se,
mitä me olemme niistä oppineet.

Tässä välikysymyksessä on kyse siitä
minkälaista maata haluamme rakentaa lapsillemme.

Tässä ja nyt.
Minkälaista maata me rakennamme tämän ajan nuorille?

Tässä maassa on aina annettu lupaus siitä,
että me teemme Suomesta paremman lapsillemme.
Me koulutamme teidät paremmin.

Me emme voi olla nyt se sukupolvi, ensimmäinen sukupolvi,
joka antaa periksi.

Tämän ammatillisen koulutuksen leikkauksen
historia on surullinen esimerkki siitä,
mitä suomalaisessa politiikassa on pilalla.

Edellinen hallitus tavoitteli täysin epärealistista
säästötavoitetta ammatilliseen koulutukseen
rakenteita muuttamalla.
Se kaatui viime eduskunnan loppumetreillä,
aivan syystä.

Samaan aikaan kevään 2015 vaaleissa annettiin koulutuslupaus.
Kaikki puolueet lupasivat, että koulutuksesta ei enää leikata.
Sille oli syynsä.

Viestin koulutuksen ammattilaisilta oli jo keväällä 2014 tämä:
Suomen koulutusihme on taantumassa,
eikä se enää kestä lisäleikkauksia.

Siitä lähti koulutuslupaus:
ei leikata enää senttiäkään koulutuksesta.
Laitetaan rakenteiden uudistamisesta
säästyvät rahat koulutuksen laadun parantamiseen.
Vihreät lähti ajamaan tätä tavoitetta tosissaan,
ja niin uskon myös eduskunnan
nykyisen opposition muiden puolueiden tehneen.

Mutta mitä teki Sipilän hallitus?
Se petti koulutuslupauksen.
Eikä edes vähän. Vaan todella röyhkeästi.
Tähän mennessä Sipilän hallitus on jo
leikannut vuositasolla yli puoli miljardia euroa
koulutuksesta ja tutkimuksesta.
Useimmilla koulutusasteilla
leikkaukset ovat vain kasvaneet,
kun ne piti lopettaa kokonaan.

Hallituksella olisi ollut jo nyt kaksi vuotta aikaa ottaa opikseen:
se olisi voinut perua ammatillisen koulutuksen
leikkaukset tai edes pehmentää niitä.

Pahimmin koulutuslupauksen on pettänyt opetusministerin
oma puolue kokoomus:
se oli myös viime hallituksessa mukana, pääministeripuolueena.
Se tiesi kuinka vakava tilanne koulutuksen kentällä oli.
Opetusministeri itse lupasi vielä vaalien jälkeen vappupuheessaan,
että voimme tehdä arvovalinnan, ja olla leikkaamatta koulutuksesta.
Kaiken tämän jälkeen kokoomus silti hyväksyi
hallitusneuvotteluissa massiiviset koulutusleikkaukset.

Valtiovarainministeri Orpo on sanonut,
että vaalien jälkeen talouden todellinen tilanne paljastui,
ja että siksi oli pakko leikata koulutuksesta.
Tarkoittaako hän todella sitä,
että Suomen taloustilanne muuttui kuukaudessa yhtäkkiä aivan toiseksi?
Tarkoittaako hän todella sitä,
että vaalien alla kokoomus voi puhua koulutuksen arvosta,
mutta vaalien jälkeen sivistysarvot voidaan hylätä nurkkaan?

Keskustan osalta ihmettelen sitä,
eivätkö he ole huolissaan maaseudun poikien eriarvoistumisesta.
Poikien oppimistulokset ovat jo nyt heikentyneet,
eniten Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Koulutuspaikat ovat leikkausten myötä karkaamassa yhä kauemmas.
Entistäkin useampi maaseudun nuori on vaarassa jäädä vaille
peruskoulun jälkeistä koulupaikkaa.

Koulutukseen on satsattava pitkäjänteisesti
koulutuksen ja nuorten tulevaisuuden näkökulmasta.
Koulutusta ei voi jättää
kunkin budjettivuoden juustohöyläleikkausten armoille.

Juuri talouden vaikeina aikoina on satsattava siihen,
mikä on arvokasta.

Juuri nyt, kun meidän on luotava uudeksi
Suomen osaamisen ja koulutuksen pohjaa,
meidän kannattaa satsata koulutukseen enemmän,
ei vähempää.

Valitettavasti tämän pitkäjänteisen näkemyksen sijaan
juuri nyt Sipilän hallitus sahaa omaa oksaamme,
ja se sahaa sitä vauhdilla.

Arvoisa puhemies,

Me tiedämme nyt,
että ne Sipilän hallituksen ja opetusministeri Grahn-Laasosen puheet,
mitä viime syksynä meille eduskunnassa kerrottiin, eivät ole pitäneet.

Vielä viime syksynä he kertoivat,
että leikkaukset eivät johda koulutuspaikkojen vähentämiseen.

He kertoivat,
että jokaisen nuoren paikka toisen asteen koulutuksessa turvataan.

He kertoivat,
että opettajien määrää vähennetään lähinnä eläköitymisen kautta.

He kertoivat,
että lähiopetuksen määrä pyritään turvaamaan.

Nämä lupaukset eivät ole pitäneet.
Todellisuus oppilaitoksissa on tänä keväänä ollut karu.

Pahimmillaan joihinkin oppilaitoksiin
kohdistuu jopa 16% leikkaus.

Ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkoja
vähennetään tänä vuonna viidellä tuhannella.

Tähän mennessä on irtisanottu noin 650 opettajaa.
Yhteensä vähennetään 2 800 henkilötyövuotta.

Lähiopetuksen määrän väheneminen vaarantaa jo nyt
ammattitaidon hankkimisen ja jatko-opintokelpoisuuden.

OAJ:n kyselyn mukaan helmikuussa 2016 opetusta annettiin
keskimäärin 22–24 viikkotuntia.

Kun ammatillisesta koulutuksesta leikataan,
opetuksen määrää leikataan taas 10–15 prosenttia.
tuntimäärä putoaa jo alle 20 tuntiin.
Viestit opettajilta ja opiskelijoilta kertovat,
että lähiopetuksen tuntimäärä on paikoin jo nyt alle 15 tuntia.

Jos lähiopetuksen määrä on vähäinen,
eniten tukea tarvitsevat nuoret
voivat kokonaan pudota pois koulutuksesta.

Ammatillisessa koulutuksessa keskeyttäminen on jo nyt yleistä.
Opintonsa keskeytti 7,6 % opiskelijoista jo vuonna 2014.
Nyt hallitus riskeeraa yhä useamman nuoren tulevaisuuden.

Lähiopetus on myös tärkeää ammattitaidon kehittymiselle
sekä sosiaalisten työelämätaitojen oppimiselle.

Arvoisa puhemies,

Vielä ei ole myöhäistä korjata virheitä.
Ennen syksyn opiskelijavalintoja
korjausliikkeen on tapahduttava.

Nyt hallitukselta on saatava vastaus tähän kysymykseen:
Oletteko valmiita lisäämään ammatillisen koulutuksen rahoitusta,
jotta lähiopetuksen ja aloituspaikkojen määrä voidaan turvata
vähintään nykytasolla tänä vuonna?

Päätöksen hallitus voi tehdä kehysriihessä ja
lisätä amisten rahoitusta lisätalousarviolla vielä tänä keväänä.

Oletteko valmiita esittämään tällaista lisärahoitusta ammatilliseen koulutukseen,
arvoisa opetusministeri?

Onko hallitus kokonaisuudessaan valmis hyväksymään amisten lisärahoituksen,
jotta opettajien ja opiskelijoiden huoleen voidaan vastata ja
nuorten mahdollisuus saada koulutuspaikka turvataan?

Arvoisa puhemies,

Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan moninaisia taitoja.
Koulutuksen on annettava laajat valmiudet ja kyvyt toimia
työelämässä, jossa sekä työn tekemisen tavat että sisällöt
ovat muutoksessa.

Meidän on osattava yhdistää teollinen osaaminen palveluihin,
sisältöosaamiseen, muotoiluun, tuotteistamiseen ja pohjoiseen tarinaan.

Meidän on noustava digitalisaation ja ympäristöratkaisujen edelläkävijäksi,
maaksi, joka ratkoo aikamme suuria haasteita.

Tähän me tarvitsemme korkealaatuista ammatillista koulutusta.

Meidän on samalla luotava jokaiselle suomalaiselle osaaminen,
itsetunto ja pohja pärjätä turvallisesti tällaisessa työelämässä.

Meidän on annettava opettajille
työrauha keskittyä laadukkaaseen opettamiseen
ja taattava opiskelijoille
turvallinen, yksilöllinen ja innostava oppimisympäristö.

Politiikassa on aina vaihtoehtoja.
Se, mistä leikataan, ja se, mihin panostetaan,
ovat arvovalintoja.

Sipilän hallitus lisää yritystukia ja antaa verovähennyksiä niille,
joilla on jo paljon.
Nuorten koulutuksesta se leikkaa.

Tämän linjan haastamme tällä välikysymyksellä.

Laadukkaan koulutuksen turvaaminen jokaiselle suomalaiselle
on tämän kansan menestystarina.

Siitä meidän on pidettävä kiinni.

Tätä ei meidän historiaton ja lyhytnäköinen hallituksemme ole
valitettavasti ymmärtänyt.

Siksi edellä olevan perusteella teen hallitukselle seuraavan
epäluottamuslause-esityksen:

“Eduskunta katsoo, että hallitus vaarantaa
ammatillisen koulutuksen tulevaisuuden ja
lisää samalla nuorten syrjäytymistä.
Toisen asteen ammatillisilta oppilaitoksilta leikataan
merkittävästi rahoitusta, jonka jälkeen
niiltä edellytetään laajaa reformia.

Säästöt estävät koulutuksen uudistamisen tavalla
joka vastaisi tulevaisuuden haasteisiin.
Leikkaukset johtavat siihen, että yhä useammalta nuorelta
toisen asteen koulutus karkaa entistäkin kauemmas,
koulutuspaikat vähenevät eikä paikkoja riitä kaikille.
Lähiopetuksen määrän väheneminen vaarantaa
ammattitaidon oppimisen ja jatko-opintokelpoisuuden.

Näillä perustein eduskunta toteaa,
että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”