Venäjän kehitys menee vain huonompaan suuntaan

Venäjän kehitys on menossa yhä huolestuttavampaan suuntaan. Meidän on varauduttava hyvin pitkään kylmään sotaan kuumine vaiheineen. On ensiarvoisen tärkeää tukea nyt Ukrainaa voittamaan miehittäjä, saavuttamaan itsenäisyyttään täysin kunnioittava rauha ja estämään Venäjän voitto maassaan. Muutoin tilanne pahenee entisestään.

Tiedot Venäjän sisäisestä propagandasta kertovat, että maassa yhä laajemmin leimataan naapurikansoja natseiksi ja mitätöidään niiden olemassaolon oikeutta. Propaganda on nyt ottanut kohteekseen EU-maita, jotka ovat auttaneet Ukrainaa, sekä erikseen Suomen ja Ruotsin, jotka suunnittelevat Nato-jäsenyyden hakemista. Tästä ei kannata pelästyä, mutta se on otettava vakavasti Venäjän sotapolitiikan peräänantamattomuuden merkkinä. Päättäväisyys Nato-jäsenyyden hakemisessa on entistäkin tärkeämpää, sillä välitilaan ei kannata näissä oloissa jäädä.

Ukrainan sodassa venäläiset ovat systemaattisesti tehneet sotarikoksia ja joukkoraiskanneet ihmisiä läheistensä läsnäollessa tarkoituksenaan maksimoida pelkoa ja traumoja. Tällaista ei tapahdu ilman että maan johto on syvästi sitoutunut linjaansa ja on jo onnistunut ruokkimaan vihaa sotilaissaan uhrejaan kohtaan.

Venäjällä on varmasti paljon ihmisiä, ehkä jopa väestön enemmistö, joka toivoo pikaista rauhaa ja Ukrainan ja muiden naapurimaiden kunnioittamista – elämän palaamista ennalleen. Valitettavasti se tahto ei vain voi välittyä tiukan sotapropagandan ja rangaistusten uhan alla maan päätöksiin. Emme tiedä, mitä venäläisten enemmistö ajattelee, mutta sen tiedämme että he eivät uskalla edes gallupkyselyissä vastata aitoa mielipidettään vaan miettivät sitä mitä kuuluu vastata, millä he aiheuttavat vähiten haittaa itselleen. Niin diktatuurit toimivat, kunnes ne romahtavat. Tiukka kontrolli kertoo kuitenkin siitä, että vallankumouksen tai toisenlaisen hallinnon mahdollisuus on Venäjällä vähäinen. Ihmiset näyttävät alistuneen tilanteeseensa, ne, jotka jäivät maahan. Kasvava osa voi myös uskoa pahenevaa vihanlietsontaa naapurimaistaan. Se ei lupaa hyvää tulevaisuudelle.

Ukrainassa Venäjän suurhyökkäys itä-Ukrainan alueella on USAn tiedustelutietojen perusteella lähes pysähtynyt Ukrainan tiiviin vastarinnan ansiosta. Venäjä on viime viikkoina edennyt vain vähän. Mariupolissa se hyökkää kuitenkin viimeisiä puolustajia vastaan Azovstalin tehtaalla. Siviilien kärsimystä kaupungissa on vaikea sanoin kuvata, kuolleita on hyvin paljon. Venäjälle karkotetuilta tai kaapatuilta ihmisiltä tulee myös tietoja hyvin vaikeista oloista.

Ajatus siitä, että Venäjän käyttämästä propagandasta tai sotarikosten tekemisestä voi perääntyä edes rauhanneuvottelujen jälkeen, on hyvin epärealistinen. Niin kauan kuin Venäjällä on nykyisen kaltainen johto, ei tässä tulee nopeaa muutosta parempaan. Todennäköisesti pitää varautua pitkään kylmään sotaan kuumine vaiheineen.

Vaikka toivoo Ukrainassa nopeaa rauhaa, tässä asetelmassa on ensisijaisen tärkeää saavuttaa rauha tavalla, jossa Venäjä ei saavuta tavoitteitaan ja Ukraina onnistuu puolustamaan täyttä itsenäisyyttään.

Venäjän sotapolitiikan riski on joka skenaariossa – Venäjän “voitossa” se on pahin. Siksi EU-maiden on nyt saatava lisää aikaan päätöksiä siitä, että kaikki energiantuonti Venäjältä lopetetaan jo lähikuukausina. Tähän asti päätöksiä on tehty kivihiilen osalta ja eilen komissio esitti öljyn tuontikieltoa. Sen voimaantulossa on kuitenkin liian pitkä siirtymä, vuoden loppuun. Maakaasu ja ydinpolttoaine on saatava pikaisesti mukaan kieltolistalle, kuten myös Suomen oma sähköntuonti Venäjältä. Se on hallituksen oman päätöksen asia. Asevientiä Ukrainalle USAn tavoin on lisättävä.

Putin on pysäytettävä ja sotarikolliset on saatava tilille. Sotapolitiikan pysäyttäminen on nyt paras toivo suojata demokratiaa ja kaikkia Venäjän naapurimaita Ukrainan lisäksi. Se on samalla paras toivo myös muutoksen aikaansaamiseksi Venäjällä sen oman kansan vapauden lisäämiseksi.