On kotiinpaluun aika. Lähden eduskuntavaaleissa ehdolle kotimaakunnastani Uudeltamaalta, koska suomalaiset ansaitsevat parempaa kuin viime vuosien näköalattoman hallituspolitiikan. Suomi tarvitsee näkemyksellistä ja edistyksellistä tulevaisuuspolitiikkaa, jotta luottamus yhteisöllisyytemme kantavuuteen palautuu ja ihmisten usko omiin näkymiinsä vahvistuvat.
Eduskuntavaaleihin minua vetää ennen kaikkea halu vaikuttaa suomalaisen koulutuksen ja teknologisen edelläkävijyyden, ympäristönsuojelun sekä hyvinvointivaltion pelastamisen ja tasa-arvon puolesta. Samalla haluan tuoda kaiken sen osaamisen ja tiedon Suomen kestävän tulevaisuuden hyväksi mitä olen pian kahdeksan vuoden aikana europarlamentissa oppinut. Olen tehnyt töitä meppinä aikamme kriisien ratkaisemiseksi kokonaisvaltaisesti yhdessä.
Näen, että on täysin mahdollista rakentaa samaan aikaan sekä turvallisempaa ja taloudellisesti kilpailukykyisempää että ympäristöystävällisempää, tasa-arvoisempaa ja inhimillisempää yhteiskuntaa. Politiikan tehtävä on rakentaa parempaa huomista kaikille suomalaisille. Tämä ei saa unohtua velkajarrujen alle. Se on mahdollista kunhan Suomen päättäjillä on rohkeutta puolustaa sitä mikä on arvokasta ja nähdä tulevaisuuteen siinä miten kannattaa luovia aikamme haasteissa. Siksi olen ehdolla.
1) Koulutus ja teknologinen edelläkävijyys
Suomen kannattaa tavoitella asemaa Euroopan teknologiajohtajana digitaalisen ja vihreän murroksen edelläkävijänä sekä koulutuksen suurvaltana. Suomen politiikan suurimpia virheitä 2000-luvulla on ollut koulutuksen tason romahtaminen OECD-maiden kärjestä keskikastiin. Tämän korjaaminen on myös kansantalouden ja julkisen talouden tasapainottamisen kannalta pitkällä aikavälillä kaikkein tärkeintä. Tutkimukseen ja teknologiaan kannattaa panostaa niin sivistyksellisen pääoman kuin kilpailukyvynkin kannalta. Samalla koulutus on tärkeää myös suomalaisten nuorten tasa-arvoisten tulevaisuudennäkymien ja osallisuuden kannalta. Koulutuksen avulla ratkomme myös sosiaalisen eriarvoisuuden, lapsiperheköyhyyden ja maahanmuuttajien osallisuuden haasteita.
Jokaisen lapsen ja nuoren on saatava sellainen koulutus, jossa he löytävät “oman juttunsa” sekä osaamisen ja itseluottamuksen pärjätä tulevaisuuden työelämässä. On lopetettava vihdoin se koulutuspolitiikka, jossa nuorten valintoja ja vaihtoehtoja on jatkuvasti kavennetaan ja on siirryttävä nuorten omaa oppimispolkua tukevaan koulutuspolitiikkaan. Koulutuksen kunnianpalautus on suurimpia syitä miksi haluan hakea eduskuntaan.
Me emme voi tyytyä vain asemaan amerikkalaisten miljardöörien ja heidän digijättiensa datakeskusten alusmaana, joka uhraa luontonsa ja sähköjärjestelmänsä heidän intresseilleen. Meidän on panostettava omaan teknologiseen osaamiseemme ja digitaaliseen itsenäisyyteen samalla kun koko Eurooppa suuntaa tähän. Julkiset hankinnat on valjastettava Suomen teknologisen johtajuuden vauhdittamiseen, jolloin yritykset saavat kotimarkkinoita ja vientinäkymiä.
Suomen suurin kansallinen intressi on varmistaa Suomen ja samalla koko maapallon säilyminen elinkelpoisena tuleville sukupolville. Meillä on vastuu myös luonnon monimuotoisuudesta, muista lajeista ja suomalaisesta luonnosta. Olen surullisena katsonut sitä kuinka Orpon hallituksen politiikassa luonto ja eläimet nousevat esiin lähinnä vain eläinsuojelun heikennysten ja metsästyksen lisäämisen kautta, samalla kun luonnonsuojelua on heikennetty kautta linjan oli sitten kyse vesiensuojelusta, luonnon ennallistamisesta tai metsiensuojelusta.
Turkistarhauksen sallimisessa Suomi on jo nyt Euroopan häpeäpilkku, samalla kun villieläinten elinikäisestä kärsimyksestä saatavat turkikset viedään hyökkäyssotaa käyvään Venäjään tai Kiinaan. EU-politiikassa hallituksen julkilausuttu kärkitavoite oli susien suojelun heikentäminen. Tämä kertoo samaan aikaan sekä hallituksen surkeasta EU-politiikasta että surkeasta ympäristöpolitiikasta. Tähän on korkea aika saada muutos. Työ suomalaisen luonnon ja vesistöjen tilan parantamisen sekä kestävän ilmastopolitiikan puolesta on meidän oman ainutlaatuisen arvokkaan kansallisperintömme vaalimista.
Hyvä ympäristöpolitiikka on samalla kestävän talouden perusta ja puhtaan osaamisen yritysten viennin kasvun ajuri. Kiertotalouden kestävät ratkaisut ovat tapa lisätä taloutemme menestystä samalla kun vältämme ympäristöämme kohtuuttomasti kuormittavat ratkaisut. Sodankylän upea Viiankiaapa on ainutlaatuinen ja kaksinkertaisesti suojeltu aapasuo, jonka luontoarvoja ei voi korvata muualla, mutta sitä uhkaava Anglo-Americanin kaivos ei sitä ole. Meidän on uskallettava puolustaa kansallisia luontoarvojamme tiukoissakin paikoissa.
3) Hyvinvointivaltion pelastaminen ja tasa-arvo
Inhimillisempi ja tulevaisuuden toivoa rakentava politiikka on täysin mahdollista myös Suomessa. Monessa muussa Euroopan maassa on viime vuodet pärjätty paljon paremmin.
Olen katsonut Suomen politiikkaa surullisena viime vuodet. Leikkauspolitiikan myötä työttömyys ja ulkopuolisuus ovat kasvaneet. Samalla väestöryhmien välistä vastakkainasettelua ja halveksuntaa kaikkein heikompiosaisia suomalaisia auttavia järjestöjä on lietsottu ministeritasolta asti.
Tällaisen politiikan hinta on kova, koska se rikkoo suomalaisen yhteiskunnan keskinäisen luottamuksen peruspilareita. Kansallisen eheyden ja yhteenkuuluvuuden merkitys on erityisen tärkeää tällaisena aikana kun turvallisuusuhat ovat korostuneet.
Meidän on uudistettava sosiaaliturvaamme ihmisten osallisuutta parantavalla tavalla. Sosiaaliturvan suojaosat on palautettava ensiaskeleena polulla kohti perustuloon nojaavaa sosiaaliturvaa.
Kun tekoäly ja automatisaatio muuttavat työelämää, on myös työ määriteltävä uusiksi: työtä riittää kaikille, jos sosiaaliturva tekee kannattavaksi yhä laajemmin sellaisen työn tekemisen mitä ihmiset pitävät itse arvokkaana, kuten palvelujen ja kulttuurin saralla. Raippapolitiikalla työttömyys on vain kasvanut – siksi se politiikka joutaa vaihtoon. On nostettava ihmisiä työhön tukemalla heidän omia elämänvalintojaan ja elämänhallintaansa.
Visio siitä minkälainen maa Suomi haluaa olla ja siihen perustuvan kestävän talouden rakentaminen on paras tapa ratkoa myös julkisen talouden alijäämän haasteet, ei julmien leikkauslistojen tai kovien veronkorotusten esittely. Leikkauslistojen ja veronkorotusten esittely on helppoa, mutta usein niiden toteuttamisen aiheuttamien vahinkojen korjaaminen on paljon vaikeampaa.
On vältettävä kaikkia toimia, joilla ihmisten ulkopuolisuus lisääntyisi, koska eriarvoisuus on pahinta hallaa lopulta myös kansantaloudelle sen lisätessä myös sosiaali- ja terveysmenoja. Siksi on tehtävä ennen kaikkea sellaisia rakenteellisia uudistuksia, joissa korjataan valtion menojen ja tulojen rakennetta vauhdittamaan kestävää talouskasvua, lisäämään ihmisten osallisuutta ja parantamaan ympäristön tilaa. Osallisuuden ylläpitäminen ja ennaltaehkäisy ovat edullisempia kuin pahenevien ongelmien hoitaminen. Hyvinvointialueiden rahoitusrakennetta on tarkasteltava pitkän aikavälin näkökulmasta niin, että niillä on vahva kannustin ylläpitää varhaisen tuen palveluja tulevista ongelmista aiheutuvien menopaineiden vähentämiseksi.
Mitä kokemusta tuon europarlamentista mukanani?
Europarlamentissa olen nähnyt, että aikamme isot haasteet on ratkaistava yhdessä: ilmasto- ja luontokriisien ratkaisu, talouden kilpailukyky ja turvallisuus ovat asioita joihin on panostettava samaan aikaan. Esimerkkinä tästä vein europarlamentin pääneuvottelijana läpi Venäjän kaasuntuonnin kiellon Eurooppaan: siinä samaan aikaan vauhditamme kotimaisen puhtaan energian käyttöönottoa, vähennämme ilmastopäästöjä ja riippuvuutta tuontifossiileista sekä leikkaamme autoritäärisen Venäjän valtaa. Tämä on se tapa tehdä politiikkaa mitä itse edistän: ratkotaan kaikkia aikamme haasteita kerralla ja yhdessä, kokonaisnäkemyksellä.
Vihreiden europarlamenttiryhmässä olen toiminut pian kahdeksan vuotta teollisuus-, tutkimus- ja energiapolitiikasta vastaavan teollisuusvaliokunnan ryhmävastaavana, ja tämän kokemuksen haluan tuoda eduskuntaan. Tiedän minkälaisia valtavia taloudellisia mahdollisuuksia on siinä kun alamme vahvasti panostamaan tutkimukseen sekä Suomen ja Euroopan digitaaliseen itsenäisyyteen ja energiaitsenäisyyteen. Tiedän kuinka tärkeää on että sääntelemme digijättejä ja tekoälyä, jotta teknologinen kehitys säilyy demokratioiden käsissä. Samalla on turvattava kansalaistemme digitaaliset yksilönvapaudet niin valtiovallan kuin digijättienkin kontrollilta.
Tulevaisuus on parempi jos uskallamme unelmoida.
On siis aika muuttaa suuntaa. Hajottamisen sijaan on rakennettava: ihmisten yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, vastuuta luonnosta ja yhteisestä ympäristöstämme. On tuettava kaikkien suomalaisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia kantaa kortensa kokeen maamme tulevaisuuden puolesta, ei rajata osaa ulkopuolelle. On aika miettiä sitä minkälainen maa me haluamme olla – ja tehdä tästä tavoite jota kohti suunnata. Jos maa lopettaa uskomasta itseensä ja tavoittelemasta unelmiaan, se kaventaa ja pienentää itseään. Haluan että suomalaiset uskaltavat taas alkaa unelmoida omasta tulevaisuudestaan. Päättäjien tehtävä on tehdä vaihtoehtoinen, valoisampi tulevaisuus suomalaisille taas mahdolliseksi. Me pystymme siihen aivan kuten edelliset sukupolvet pystyivät nostaessaan Suomen yhteisellä työllään köyhyydestä ja sotien kärsimyksistä hyvinvointivaltioksi, tasa-arvon ja sivistyksen maaksi.
Tällaista Suomea haluan rakentaa. Tule Sinäkin mukaan!