Suomi tarvitsee eteenpäinkatsovaa ay-liikettä: työn murros haltuun

(Julkaistu Vihreät – De Gröna blogissa 12.12.2015.)

Työ ja työn tekemisen tavat ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä hurjaa tahtia. Ihmisten sosiaaliturva ja työn tekemisen ehdot eivät ole pysyneet perässä. Siksi oli virkistävää kuulla STTK:n puheenjohtaja Antti Palolan tulevaisuuspuhetta keskiviikkona. Jotta työ joustaisi ihmisten ehdoin, eikä päinvastoin, tarvitsemme uudistuksia sosiaaliturvaan ja työstä sopimiseen. Siihen Suomi tarvitsee eteenpäinkatsovaa ay-liikettä.

Maailmaa ei voi enää jakaa puhtaasti niin, että toiset ovat palkansaajia ja toiset työnantajia. Useimmat eivät enää tee pitkäkestoista työtä vakituisessa palkkasuhteessa suurella teollisuustyönantajalla. Työtä voi myös tehdä monilla tavoilla: emme ole yhtä sidottuja paikkaan ja aikaan kuin ennen. Ongelmana on se, että järjestelmämme ei ole seurannut perässä. Siksi pienyrittäjät, itsensätyöllistäjät, pätkätyöläiset ja freelancerit ovat usein väliinputoajia. Tästä muistutuksena on eduskunnassa käsiteltävänä oleva laki yrittäjyysmääritelmän muuttamisesta, jonka vaikutukset freelancereille ovat vähintäänkin epäselvät.

Sosiaaliturva ja työn ehdot eivät enää kannusta työn tekemiseen. Ne jopa rajoittavat Suomessa tehtävän työn määrää ja kirjoa kannustinloukkujen ja byrokraattisen kankeuden takia. Osa työstä jää siksi tekemättä. Tämän on muututtava.

Ammattiyhdistysliike oli 100 vuotta sitten yhteiskuntaa uudistava voima, jonka ehdotuksilla työn tuottavuus ja sen mielekkyys sekä ihmisten hyvinvointi ja elämänlaatu ovat parantuneet. Teollisen vallankumouksen ongelmia ei olisi ratkottu ilman sitä. Tässä nykyisessä työn murroksessa tarvitsemme vähintään yhtä kipeästi liikettä, joka auttaa ihmisiä pärjäämään muutoksessa. Palolan puhe oli tärkeä viesti tästä halusta ay-liikkeeltä. Muutkin liikkuvat: myös Akavalta ja Suomen Yrittäjiltä on tullut rakentavia esityksiä.

Perustulokokeilu on suuri mahdollisuus tuoda tilkkutäkkimäinen sosiaaliturvamme 2010-luvulle. Perustulo toisi kaikenlaisen työn tekemisen mahdolliseksi ja madaltaisi taloudellisesti kannattavan työn kynnystä. Se auttaisi työttömiä, pätkätyöläisiä, itsensätyöllistäjiä ja pienyrittäjiä. Muille se toisi työelämään joustavuutta elämäntilanteen mukaan. On varmistettava, että kokeilu on tarpeeksi laaja, jotta siitä saadaan kattavia tuloksia. Mallin on oltava inhimillisesti riittävä ja kannustava, jotta se lisää ihmisten elämänhallintaa ja työn kannattavuutta. Tähän työhön tarvitsemme mukaan yhteiskuntaa uudistavaa ay-liikettä.

Olen harmissani verrannut Suomen ja Ruotsin työmarkkinakeskusteluja viime vuosikymmenet. Suomessa on vakava johtajuusongelma. Elinkeinoelämän Keskusliitto ja monet yritysjohtajat selittävät vakavalla naamalla vanhentuneita kovisteluoppejaan talouden sopeuttamisesta raskailla leikkauksilla, joissa ihminen unohtuu. Työntekijäjärjestöillä on jäänyt tässä jarruttamisen rooli, kuten Palola puheessaan sanoi.

Kumpikaan lähestymistapa ei ole Suomelle hyväksi. Työelämän huokoisuutta parantava inhimilliset uudistukset ovat osa hyvää johtamista ja eduksi myös yrityksille. Jos EK ei tätä ymmärrä, ei se ansaitsekaan parempaa vastapuolelta. Wärtsilää johtanut ruotsalainen Björn Rosengren kritisoi hyvin suomalaisten yritysjohtajien negatiivisuutta. Sillä ei saada ihmisiä muutokseen mukaan. Onneksi toisenlaisiakin esimerkkejä on: Outotecin Pertti Korhonen, Neste Oilin Matti Lievonen ja Koneen Matti Alahuhta ovat korostaneet ympäristöarvojen ja koulutuksen merkitystä yritysten menestykselle. Työntekijälle joustava työelämä lisää työn tuottavuutta ja ihmisten jaksamista: työaikapankit, lyhennetty työpäivä lapsiperheille, ikäohjelmat ja etätyö esimerkkeinä.

Sipilän hallituksen on ymmärrettävä, että työelämää ei voi uudistaa työntekijän asemaa heikentämällä. Työajan pidentäminen, palkkojen leikkaus, sairauspäivärahan karenssi ovat kaikki kellojen kääntämistä taaksepäin. Koko moderni historia työn tuottavuutta on parannettu parantamalla työntekijän oikeuksia. Paikallinen sopiminen olisi mahdollisuus lisätä joustoja työntekijöille ja kannattavuutta työnantajalle, kunhan se on tasapuolista. Sipilän hallitus ei saa vaarantaa ihmisten työmotivaatiota murentavilla pakkolaeillaan tätä kehitystä.

Antti Palola kysyi STTK:n liittovaltuuston kokouksessa samaa keskiviikkona: ”Missä ovat tämän päivän ay-liikkeen aloitteet? Ovatko suomalainen työelämä ja yhteiskunta niin hyvässä kunnossa, että uudistamista ei tarvita?”

Kysymys on oikea, ja jo sen esittäminen on tie oikeaan suuntaa.  Neuvottelupöydissä tarvitaankin työelämän heikompiosaisia ja yritteliäisyyttä puolustavaa uudistusliikettä vanhojen linnakkeiden puolustamisen sijaan. “Me pysäytämme Suomen” -uhittelu ei vie asioita eteenpäin.

Vihreät haluaa olla mukana uudistamassa suomalaista työelämää ihmisille paremmaksi ja työn kannattavuutta lisääväksi. Haluamme tehdä sitä yhdessä eteenpäinkatsovan ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Yhteistyöllä me suomalaiset pärjäämme.