Ryhmäpuhe Brexit-keskustelussa 1.7.2016

Me suomalaiset olemme tehneet vuosikymmeniä töitä Euroopan laidalla saadaksemme turvatun aseman eurooppalaisessa kansojen perheessä. Oma historiamme muistuttaa, että kansojen oikeuspohjainen yhteistyö on aina pienen valtion etu. Silloin, kun suurvallat Euroopassa kamppailevat estoitta vallasta, ovat pienet jääneet vääjäämättä jalkoihin.

Euroopan unionissa olemme saavuttaneet vakaan paikkamme läntisenä demokratiana, päätöksentekijänä yhteisen pöydän äärellä. Sitä me emme saa unohtaa.

Omien rajojensa sisään käpertyvät ja riitelevät kansallisvaltiot eivät pysty ratkomaan aikamme ongelmia: ilmastonmuutosta, eriarvoisuutta ja köyhyyttä, veronkiertoa ja kansainvälisen talouden epäkohtia.

Yhdessä me siihen pystymme. Siihen me juuri tarvitsemme Euroopan unionia.
Arvoisa puhemies,
On suuri pettymys, että Iso-Britannia päätti Brexit-äänestyksessä jättää Euroopan unionin. Koko Euroopan talouden näkymät ovat sen takia heikentyneet.

Kyse on tavallisten ihmisten työpaikoista, toimeentulosta ja arjen vakaudesta, myös meillä Suomessa.

Suurin isku kohdistuu Isoon-Britanniaan itseensä: asiantuntijoiden mukaan sen talous supistuu ensi vuonna prosentilla ja investoinnit laskevat 8 prosentilla.

Päätös vaarantaa Suomen teollisuuden vientinäkymiä ja herättää epäilyksen sisämarkkinoiden tulevaisuudesta.

Tällainen epävarmuus ei ole Suomen etu ja meidän on tehtävä kaikkemme, jotta usko Euroopan tulevaisuuteen palautettua.
Arvoisa puhemies,
Ison-Britannian kansalaisten ääntä on kunnioitettava. Se on myös vakava varoitusääni Euroopan unionille.

Viime vuodet unionin johto on keskittynyt ongelmiin, joissa ihmisen arki ja hyvinvointi ovat unohtuneet.

Tiukka talouskuri on heikentänyt luottamusta Euroopassa. Työttömyys ja eriarvoisuus aiheuttavat näköalattomuutta. Se on jättänyt tilaa populisteille.

Nyt EU:n on panostettava investointeihin ja työllisyyteen – tulevaisuudenuskon luomiseen kansalaisillemme. EU voisi auttaa investoinneilla maita silloin, kun niitä kohtaa esimerkiksi työttömyyden nopea kasvu.

Brexitin hämmennyksessä EU voi osoittaa uusiutumiskykynsä.
Arvoisa puhemies,
Ensi päivät ovat osoittaneet, että eniten Isossa-Britanniassa tilannetta hyväkseen käyttävät hajottavat populistit.

Rasismin ja syrjinnän on raportoitu lisääntyneen maassa olevia ulkomaalaisia kohtaan. Myös suomalaiset ovat sitä kertoneet kokeneensa.

Suomen on tehtävä kaikkensa, että se torjuu tällaista surullista kehitystä Eurooopassa.

Sulkeutuneisuus antaa vain valtaa populisteille – ja heillä ei ole muuta tavoitetta kuin aiheuttaa riitelyä, vastakkainasettelua ja jännitteitä.

Nyt tarvitaan vakaata johtajuutta, koko Euroopassa. Kykyä osoittaa tietä kestävään tulevaisuuteen yhdessä, eurooppalaisina.

EU:ta hajottavat puheet eivät siinä auta. Sellaisia puheita ei Suomen hallitus voi nyt antaa.

On ollut vaikea seurata kenen nimissä maamme ulkoministeri tänä aikana puhuu. Vihjailut mediassa mahdollisesta tulevasta Suomen EU-jäsenyyttä koskevasta kansanäänestyksestä ovat haitallisia Suomen taloudelle. Ne ovat haitallisia myös Euroopan ja Suomen vakaudelle.

Suomella ei voi olla kahta ulkopolitiikan linjaa. Suomen hallitus ei voi olla tällä historiamme kohtalon hetkellä jakaantunut.

On myös häkellyttävän alhaista populismia, että hallituksessa ollessaan perussuomalainen puolue on valmis leikkaamaan suomalaisilta köyhiltä ja duunareilta, mutta samalla vihjailee oppositioon päästessään alkavansa kampanjan Suomen EU-eron puolesta.

Perussuomalaisella puolueella on täysi demokraattinen oikeus muodostaa kuinka taloudellisesti vastuuton mielipide EU:n tulevaisuudesta mitä haluavatkaan.

Mutta nyt on kysymys Suomen linjasta.

Ja siksi kysymys on asetettava kokoomukselle ja keskustalle:

Sallitteko te tässä kohtalon kysymyksessä sitä, että ulkoministeri hajottaa kuvaa Suomen linjasta?
Arvoisa puhemies,
Suomi menestyy avoimena taloutena,
joka vaalii kansalaistensa vapaata liikkuvuutta ja

asemaamme eurooppalaisen kansojen perheen aktiivisena jäsenenä.

Suomella oli vahva eurooppalainen linja viimeksi pääministeri Lipposen hallitusten aikaan.

Nyt on korkea aika sille, että Suomi tavoittelee jälleen asemaa Euroopan unionin tulevaisuuden rakentajana, ei epävarmana reunalla kiikkujana.

Eurooppa tarvitsee meitä nyt.