Päiväraportti Ukrainasta ja miten EU pääsee eroon Venäjän tuontienergiasta

Ukrainassa sodan tilanne jatkuu uhkaavana. Venäjä ei ole pienestä etenemisestä huolimatta kuitenkaan saavuttanut merkittäviä alueellisia lisävalloituksia, vaikka se yrittää piirittää Kiovaa ja saada saartorenkaan lähelle kaupunkia. Jos se siinä onnistuisi, olisi vaarana Kiovan jatkuva pommittaminen sekä alueen puolustajien ja siviilien näännyttäminen. On erittäin tärkeää Ukrainan puolustamisen ja siviilien henkien kannalta, että piiritys ei onnistu.

Ukraina on saanut jatkuvasti viime päivinä sodan alun jälkeen luvattuja uusia asetoimituksia EU-maiden ja muiden maiden toimituksilla. Sen kapasiteetti ilma- ja panssaritorjuntaan on siten melko hyvä. Se on myös saanut lisää turkkilaisia lennokkeja, joiden iskut ovat olleet tehokkaita Venäjän öljyhuoltoa ja raskasta kalustoa vastaan. Näyttää myös siltä, että EU-maiden aiemmin lupaamat hävittäjäkoneet tulevat nyt toimitetuksi vihdoin siten, että USA lupaa korvata Puolalle sen Ukrainalle luovuttamat MiG-29 -lentokoneet sen omiin puolustustarpeisiin. Ukrainan kyky puolustautua on melko hyvä kaikkea muuta kuin massiivisen luokan kohdentamattomia pommituksia vastaan.

Näihin asetoimituksiin sisältyy kuitenkin merkittäviä sodan eskalaatiojännitteitä ja siksi niiden toimittamisen tavoissa ollaan tarkkana. Venäjä on uhannut sillä, että mikä tahansa lentokielto Ukrainaan tai lennot toisesta maasta Ukrainaan sota-alueelle voidaan tulkita sodan osapuoleksi tulemiseksi. Venäjän on myös lisännyt kaikki EU-maat ja muut aseita Ukrainaan toimittaneet maat tai merkittäviä sanktioita toimeenpanneet maat ei-ystävällismielisiksi maiksi. Aiemmin tällä listalla oli mm Yhdysvallat ja EU-maista vain Tsekki (joka karkotti taannoin venäläisiä diplomaatteja vastineeksi siitä että selvisi Venäjän agenttien olleen tsekkilaisen ammusvaraston räjäyttämisen takana – sillä yritettiin estää jo Tsekkiä antamasta aseita Ukrainan puolustautumiseen). On tärkeää, että EU-maat ja muut Ukrainan itsenäisyyttä ja sen urheaa puolustautumista tukevat maat eivät pelästy Venäjän vastatoimien uhkaa, sillä se on juuri se mitä Putin näillä pelotteillaan toivoo tapahtuvan. Ukrainaa ei voi jättää vaille tukea – sen tuen on oltava niin laajaa kuin mahdollista ilman sodan leviämistä muualle ja niin kattavaa, että se varmistaa Ukrainan mahdollisuuden estää Venäjän miehitys ja pakottaa Venäjän lopulta Ukrainan suvereniteettiä kunnioittavaan rauhaan.

Toistaiseksi Venäjän vaatimukset ovat mahdottomia. Venäjä vaatii, että Ukraina lopettaa sotilastoimet, kirjaa perustuslakiinsa puolueettomuuden, tunnustaa Krimin osaksi Venäjää sekä tunnustaa Itä-Ukrainan separatistialueet Luhanskin ja Donetskin itsenäisiksi. Se ei siis kunnioita Ukrainan itsenäisyyttä ja sen omaa päätösvaltaa. Venäjä ei myöskään ole hyväksynyt Ukrainan ehdotusta humanitaarisesta käytävästä sota-alueilta paeta läntiseen Ukrainaan. Venäjä on ehdottanut, että se olisi mahdollista vain Valko-Venäjälle tai Venäjälle. Mutta miksi ihmeessä vapaan Ukrainan puolustamista tukevat siviilit lähtisivät Venäjälle valloittajan armoille? Venäjän toimet ovat yhä jatkuvaa sotapropagandaa, sen omien motiivien vääristelyä ja valehtelua Ukrainan demokratiaa ja kansaa vastaan. Toivo on nyt sen varassa, että Ukraina jatkaa sellaisten tappioiden aiheuttamista Venäjälle että mieli Venäjän johdossa muuttuu – tai että Venäjän johto vaihtuu.

Sitten EU-toimiin ja pakotteisiin. EU-maiden, Yhdysvaltain, Kanadan, Japanin ja monien muiden maiden asettamat pakotteet osuvat Venäjän talouteen laajasti. Venäjän keskuspankin valuuttavaroista on jäädytetty nyt arviolta ainakin puolet. Swift-kauppa ja mahdollisuudet pysyä euro-dollarijärjestelmässä ovat hyvin rajoitetetut. Sen mahdollisuudet saada kriittisiä raaka-aineita sotataloutensa ja siviilitaloutensa pyörittämiseen on heikentynyt. Myös Taiwan on lopettanut puolijohteiden toimittamisen, mikä heikentää Venäjän mahdollisuuksia ict-infrastruktruurin kehittämiseen ja pyörittämiseen. Siksi myös Taiwan päätyi Venäjän ei-ystävällismielisten maiden listalle. Venäjän mahdollisuudet pyörittää talouttaan jatkossa nojaa vahvasti energiakaupan varaan.

Siksi on tärkeää, että kaikki energiaostot EU-maista Venäjälle lopetetaan niin laajasti kuin mahdollista: öljyn, kaasun, kivihiilen ja myös ydinpolttoaineen osalta. Sota ja pakotteet ovat jo nostaneet fossiilisten raaka-aineiden maailmanmarkkinahintaa. On tärkeää, että Venäjä ei pääse hyötymään tästä. Öljyn ostoissa iso siirtymä on jo tapahtunut: Venäjän öljy ei ole noussut hinnassa kun muut öljytuotteet ovat – se kertoo siitä, että sitä ei haluta ostaa. Yksittäisiin maihin ja yrityksiin kohdistuva kansalaisten paine on tärkeää, jotta venäläisten öljytuotteiden ostot minimoidaan. Tasoja toimia on monta, kuluttajaboikoteista alkaen. Turun satama, jonka hallituksen puheenjohtaja olen, päätti tänään olla toistaiseksi ottamasta vastaan venäläisiä aluksia. Maakaasussa tilanne on vaikeampi, mutta ei mahdoton. Venäjän osuus EU-tasolla kaasun tuonnista on noin 40%. EU-maiden maakaasuvarastot riittävät täksi talveksi, ja muualta tulevat LNG ostot paikkaavat jo nyt Venäjän kaasun tarvetta. Ensi talveen mennessä ehditään myös kaasun tarvetta vähentää.

Siksi vihreiden europarlamenttiryhmä lähetti perjantaina komissiolle kirjeen, jossa vaadimme EU-komissiota vauhdittamaan siirtymää uusiutuviin energiamuotoihin ja energiatehokkuuteen. EU:n uusiutuvan energian tavoitetta on mahdollista nostaa 40%:sta energian kulutuksesta vihreiden mielestä yli 50% vuoteen 2030 mennessä ja sen korvatessa juuri fossiileja. Energiatehokkuutta voidaan lisätä merkittävästi ja nopeasti. Maissa, joissa talot lämpiävät kaasulla tarvitaan juuri lämmitysjärjestelmien vaihtamista. Hollannissa laskettiin, että isot lämpöpumppuinvestoinnit voisivat vähentää kaasun tarvetta ensi talveen mennessä jopa neljäsosaan. Hyödyt energiainvestointien vauhdittamisesta ovat valtavat niin taloudellisesti, energiaomavaraisuuden kuin ilmaston kannalta. On tärkeää korostaa, että EU:n green deal eli vihreä siirtymä on juuri energiaomavaraisuuden, työpaikkojen JA ilmastopolitiikan kokonaisohjelma.

Suomessa tämä on joissain piireissä ymmärretty täysin väärin ehkä poliittisen kannatuksen keräämisen nimissä: nyt Venäjän hyökkäyssodan myötä myös monet ovat siellä kääntäneet takkiaan ja myöntäneet energiasiirtymän hyödyt. Arvostan näitä lausuntoja. Pitkällä aikavälillä energian hintaa voidaan pitää kohtuullisena juuri vihreillä investoinneilla ja vähentämällä riippuvuutta Venäjästä ja muista fossiilienergian tuontimaista.

Nämä ovat vähänkään pidemmällä aikavälillä ainoa kestävä tapa päästä eroon riippuvuudesta Venäjän fossiileista ja lisätä EU:n energiaomavaraisuutta. Usea konsulttitoimisto ja ajatuspaja on jo laskenut sitä kuinka kaasuostot voidaan periaatteessa lopettaa ensi talveen mennessä Venäjältä kokonaan. Silti investoinnit on kohdennettava juuri uusiutuviin ja energiatehokkuuteen, jotta hyöty murroksesta on pysyvä eikä päädy vain muiden fossiilitalouden toimittajien taskuun. Silloin EU:n omavaraisuus paranee. Siksi on etsittävä sekä vaihtoehtoisia toimittajia lyhyellä aikavälillä, kyllä, mutta ohjattava kaikki investoinnit kestäviin ratkaisuihin.

Joissain EU-maissa olisi lisäksi järkevää, jos se on teknisesti mahdollista, lykätä jo tehtyjä päätöksiä ydinvoiman alasajosta (Saksa ja Belgia). Ydinvoimalla saattaa olla myös roolia joissain maissa lisäinvestoinneissa tulevaisuudessakin, erityisesti SMR-pienydinvoimaloilla, mutta kustannuskehityksen takia uusiutuvat ovat eri skenaarioissa se edullisin tapa sekä lisätä energiaomavaraisuutta että vähentää ilmastopäästöjä. On myös syytä muistaa ydinvoimaan liittyvät turvallisuusriskit ja riippuvuus ydinpolttoaineketjusta: nämä on saatava Venäjästä riippumattomiksi ja tunnistettava niiden haavoittuvuus sotatilanteissa.

Samalla on lyhyellä aikavälillä arvioitava tilannetta huoltovarmuuden kannalta niin, että on siedettävä sitä jos Venäjän energian tuonnin minimointi johtaa joissain EU-maissa lyhyen aikavälin huoltovarmuustarpeen takia esimerkiksi turpeen tai kivihiilen käyttöön joissain rajallisissa tilanteissa viimeisenä vaihtoehtona. On kuitenkin korostettava, että mitään järkeä investoida näihin ratkaisuin tai tukea niitä taloudellisesti ei ole. Niiden kannattavuus jatkossa on olematonta ja ilmastohaitat todellisia. Ne ovat viimesijainen huoltovarmuuskeino poikkeustilanteessa, eivät sen enempää. Hakkeen käyttö on järkevämpää kuin turpeen käyttö Suomessakin. Biokaasua kannattaa edistää. Suomessa sähkön osalta Fingrid on jo ilmoittanut, että lisääntyvän tuulivoiman tuotannon sekä Olkiluoto 3:n ansiosta (molemmat tuovat noin 13-14 TWh lisäsähköä vuositasolla lähivuosina lisää) Suomi on jo lähivuosina sähköomavarainen, eikä sähkön tuonti Venäjältä ole enää Suomelle huoltovarmuusriski.

Tänään Saksan valtiovarainministeriö (FDP-puolueen Lindtnerin johtamana) ilmoitti, että energiakauppaa ei yksipuolisesti lopeteta. Se oli ikävä ilmoitus, mutta ei mitenkään yllättävää. Osa poliitikoista yhä pelkää muutosta ja myös ihmisten reaktioita siihen. Toki on niin, että aivan kaiken energiatuonnin pysäyttäminen kerralla on vaikeaa. Se on silti oikea tavoite ja olen täysin vakuuttunut siitä, että Putinin sotapolitiikan estäminen viemällä häneltä energiakaupan tuoma rahoitus on laajasti suomalaisten ja eurooppalaisten hyväksymä tavoite, vaikka se lyhyellä aikavälillä maksaa myös meille jotain. Vihreiden tavoite on varmistaa, että ne investoinnit, joita energiantuonnin minimoimiseksi tehdään, auttavat meitä myös pitkällä aikavälillä ja siksi niiden on oltava ensisijaisesti uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen kohdistuvia.

Europarlamentin vihreiden kanta on selvä, kuten myös selvästi onneksi europarlamentin puolueiden enemmistön ja EU-komission: vihreää siirtymää on vauhditettava, Venäjän energiaostot on minimoitava. Nyt lähiviikot ja kuukaudet meidän on tehtävä töitä sen eteen, että tämä tulos saavutetaan mahdollisimman laajana. Työ jatkuu niin Ukrainan urhean kansan tukemiseksi kuin Putinin Venäjän sotapolitiikan pysäyttämiseksi.

Kun Putinilta viedään rahat, ei hänen sotakoneensa voi pyöriä loputtoman kauaa. Se on koko maailman yhteisön ja ihmisyyden etu.