Naiset ovat aliedustettuina ilmastopäättäjissä ja se on ongelma

Kun lähes kymmenen vuotta sitten osallistuin Durbanin ilmastokokoukseen Etelä-Afrikassa Suomen ympäristöministerinä, ihmettelin sitä miten kokouksen edustajissa naisten osuus oli niin selvästi pienempi kuin miesten. Ilmastokriisi koskettaa koko maailmaa, usein eniten heikommassa asemassa olevia, mutta sitä koskevia päätöksiä oli tekemässä lähinnä hyväosaisia keski-ikäisiä miehiä. Suomi ja silloinen tasavallan presidenttimme Tarja Halonen tuki naisten osallistumisen kasvattamista kehittyvissä maissa, mikä on ollut tärkeää työtä.

Tänä syksynä osallistuin Glasgow’n ilmastokokoukseen Skotlannissa ja odotin tilanteen muuttuneen paremmaksi. Näin ei kuitenkaan ollut. Miehet ovat edelleen yliedustettuina YK:n ilmastopäättäjissä sekä toimielimissä että ilmastokokouksissa. Viralliset luvut edellisen vuoden Madridin kokouksesta kertovat, että delegaatioiden johtajista 73% ja maiden virallisten delegaatioiden jäsenistä 60% oli miehiä. Lisäksi pääneuvottelijoissa miesten osuus oli tätäkin korkeampi.

Naisten ja eri sukupuolten merkityksellinen ja mielekäs osallistuminen on äärimmäisen tärkeää ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Naiset ja tytöt ympäri maailmaa ovat vuosia vaatineet näkyvästi lisää ilmastotoimia kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Tästä huolimatta kansainvälisessä ilmastoasioiden päätöksenteossa naisten johtajuus ei ole vielä riittävästi edustettuna.

Ratkaisuksi ei kuitenkaan riitä, että keskitymme pelkästään naisten edustuksen lisäämiseen ilmastosopimuksen alaisissa prosesseissa ja toimielimissä. Kyse on sukupuolten moninaisuutta laajemmasta tarpeesta ottaa huomioon erilaisia ilmastokriisin vaikutuksille herkistäviä, usein päällekkäisiä tekijöitä.

Tasa-arvo ilmastokriisissä -raportti (Plan International Suomi, 2021) muistuttaa kuitenkin osuvasti, että nämä intersektionaaliset näkökulmat ovat kuitenkin toistaiseksi pysyneet kansainvälisillä areenoilla pelkästään maininnan ja mahdollisten haavoittuvuuden perusteiden listauksen tasolla. Niillä ei näytä olevan vaikutusta esimerkiksi ehdotettuihin toimenpiteisiin tai mittareihin.

Fossiilivapaa ja feministinen maailma on mahdollinen, mutta ilmastokriisiä ei ratkaista, elleivät kaikki ole tässä mukana. Siksi ilmastonmuutoksen torjuntaan, etenkin konkreettisiin tekoihin päästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautumiseen tarvitaan vahvasti myös intersektionaalista näkökulmaa.