Mitä teemme kaivosten ympäristöongelmien ratkaisemiseksi

Moni suomalainen on huolestuneena kysynyt, miksi kaivosteollisuus saa pilata yhteistä ympäristöämme. Monet ovat toivoneet, että viranomaiset ja päättäjät voisivat voimakkaammin puuttua ympäristöongelmiin vaikka tarvittaessa keskeyttämällä kaivoksen toiminta. Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Siksi olen ympäristöministeriössä käynnistänyt lukuisia toimia kaivosten ympäristöongelmien ratkaisemiseksi ja ehkäisemiseksi.

Kaivostoiminnasta Suomessa vastaa pääsääntöisesti työ- ja elinkeinoministeriö ja turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES. Niiden on valvonnassaan ja linjauksissaan otettava vastuuta kaivosten kestävästä kokonaissuunnittelusta. Päätökset yksittäisten kaivosten toiminnan ehdoista ympäristövaikutusten osalta kuuluu ympäristöluvan myöntävälle viranomaiselle (useimmiten Aluehallintovirasto) ja valvonnan osalta Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristöviranomaiselle.

Ympäristöministeriön tai ministerin toimivaltaan ei kuulu puuttua yksittäisiin viranomaisten päätöksiin. Oikeusvaltiossa oikeudellinen viranomaisvalta kuuluu sille viranomaiselle, jolle laki tämän vastuun määrää.

Ympäristöministeriölle kuuluu ympäristönsuojelulain ohjaus, seuranta ja kehittäminen. Ympäristöministeriö voi varmistaa, että viranomaisilla on edellytykset hoitaa tehtävänsä hyvin ja että lainsäädäntö ja ohjeistus on ehkäisevät tehokkaasti ympäristön pilaantumista. Siksi olen laittanut seuraavat toimet valmisteluun, jotta Talvivaaran tai Raahen kaivosten kaltaisia ympäristöongelmia ei enää pääsisi syntymään:

1) Uudistamme ympäristövalvonnan ohjeistusta:

– Punnitaan uudelleen erilaisten hallintokeinojen käyttö. Ohjeistusta voidaan muuttaa siten, että Elyt käyttävät useammin hallintopakkoa, eli toiminnan keskeyttämisellä tai uhkasakolla velvoittamista määräaikaan mennessä, huomautuksien ja kehotuksien asemasta.

– Korostetaan ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) merkitystä: valvovan viranomaisen on varmistettava, että YVA:ssa on kaikki tulevan toiminnan ympäristövaikutusten ja alueen asukkaiden kannalta olennainen tieto eritelty ja että YVA tehokkaasti ohjaa toteutettavaa ratkaisua mahdollisimman pieneen ympäristökuormitukseen – vaikka avolouhoksen sijaan maanalaiseen louhokseen. YVA:ssa on oltava myös mahdollista päätyä ratkaisuun, jossa hanke ei sen haittavaikutusten takia toteudu ollenkaan.

– Koulutetaan viranomaisia, jotta lupien ehdoissa on parhaalla mahdollisella tavalla määritelty päästöjen raja-arvot ja edellytettävä tekniikka.

2) Ympäristönsuojelulain kokonaisuudistus toteutetaan hallituskaudella:

– Selvitetään tarvetta säätää tarkemmin toiminnanharjoittajan hakemuksen tietojen, lupapäätöksen kuvailuosan ja lupamääräyksen suhteesta ja tarpeesta tarkentaa kuvailuosan sitovuutta. Tällä hetkellähän Suomessa valvotaan luvan määräyksiä eikä koko lupaa, joka olisi monesti paljon parempi vaihtoehto.

– Uusien laitosten lupia voitaisiin tarkastaa jo paljon nykyistä aiemmin.

– Lakiuudistuksen yhteydessä tulee määrätä valvontamaksu, jotteivät huonosti selvityksiä lupavaiheessa hoitavat yritykset saa ilmaista konsulttiapua viranomaisilta vaan laiminlyöntejä tekevät yritykset maksavat niihin kohdistuvasta valvonnasta. Maksun tulot tulee korvamerkitä ELY-keskusten ympäristövastuualueelle.

– Toimintalupaa ei voi saada ennen kuin kaikki ympäristöä suojaavat ratkaisut ovat kunnossa, hankkeita ei voi pilkkoa osiin tai käynnistää ympäristöä vaarantavilla poikkeusluvilla.

– Varmistetaan että kaikki keskeiset päästöjen raja-arvot on nykyistä laajemmin määriteltävä luvassa, jotta ympäristö ei pilaannu.

– Luontoarvojen huomioon ottamisella voidaan vaikuttaa kaivoksen sijaintiin ja perustamisen ehtoihin.

3) Lupa- ja valvontaviranomaisten riippumattomuus kansalaisten silmissä on taattava:

– Virkavapautta ei voi enää myöntää viranomaisen valvoman yrityksen palvelukseen siirtymiseksi.

– Viranomaiset eivät voi lupa- tai valvontaprosessin aikana tai sen lähiaikoina olla suorassa etusuhteessa siihen yritykseen, jonka asioita valvovat tai jolle lupia myöntävät.

4) Ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) laatu ja puolueettomuus on taattava arvioijien akkreditoinnilla ja vastaavanlaisilla karenssisäännöillä kuin lupa- ja valvontaviranomaisten puolueettomuus.

5) Kaikkien yhtiöiden, niin suomalaisten kuin monikansallistenkin, on kunnioitettava suomalaista lainsäädäntöä, luonnonsuojelu- ja Natura-alueita sekä sitouduttava ympäristön puhtaana pitämiseen.

– Varmistetaan että kaivosyhtiöiden hankkeet lähtevät olemassa olevan lainsäädännön ja luonnonsuojelualueiden täysimääräisestä kunnioittamisesta – luonnonsuojelualueille ei voi aiheuttaa haittaa kaivoshankkeilla

6) Valvonnan resursseja on lisättävä, jotta viranomaisilla on mahdollisuudet valvoa kasvavaa kaivostoimintaa ja toteuttaa näitä tarkempia ympäristöä turvaavia linjauksia.

– Ympäristöministerinä olen lähettänyt kirjeen Aluehallintovirastojen resursseista vastaavalle valtiovarainministeri Urpilaiselle ja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien resursseista vastaavalle elinkeinoministeri Häkämiehelle, jotta resurssit turvataan.

Näiden lisäksi olen ehdottanut louhintaveroa, jolla voitaisiin varmistaa että maaperämme mineraalien hyödyntämisestä on Suomelle myös kokonaistaloudellista hyötyä eikä vain ympäristöhaitta. Samalla se parantaisi kierrätysmateriaalin kilpailukykyä suhteessa neitseelliseen louhintaan. Lisäksi on tärkeää parantaa maankäytön suunnittelua esimerkiksi maakuntakaavoituksessa ja valtakunnallisesti, jotta eri elinkeinojen edut ja haitat punnitaan ennen hankkeiden toteuttamista.

Olen huolestunut siitä, että nykyisellään ympäristönsuojelu ei saa ansaitsemaansa arvoa elinkeinoelämän hankkeissa. Siksi tarvitaan muutoksia lainsäädäntöön ja ohjeistukseen. Näihin toimiin olen ympäristöministerinä päättäväisesti ryhtynyt ja uskon että kansalaisten huoli saa myös muut päättäjät vakuuttamaan siitä, että nämä parannukset on toteutettava.