Kokoomus ja Orpon hallitus pettivät luonnon

Naamiot on riisuttu. Kokoomuksella ei ole sivistyksestä rippeitäkään jäljellä. Laitaoikeistolainen populismi söi puolueen hyvin nopeasti. Kokoomus vähät välittää Itämeren suojelusta, virtavesistä, järvistä, suo- tai metsäluonnosta. Sillä niiden vaalimisesta tässä asetuksessa on kyse: sen velvoitteet eivät ole edes uusia vaan olemme niitä jo kansallisissa laeissa sitoutuneet tekemään. Uutta oli lähinnä aikataulutus, jossa luontopolitiikan vaaditaan vastaavan toimissa myös puheita. Se oli kokoomukselle liikaa.

Kaiken lisäksi hallitus toimii EU-tasolla myös jo voimaan astuneen metsäkatoasetuksen toimeenpanon vesittämiseksi, vaikka asetuksella on valtavan suuri merkitys etenkin trooppisen metsäkadon hillitsemiseksi: EU-kysyntä aiheuttaa 10% globaalista tropiikin metsäkadosta, ja tämä asetus estää keskeisten metsäkatoa aiheuttavien tuoteryhmien osalta niiden myynnin EU-markkinoilla, jos ne aiheuttavat metsäkatoa. Lisäksi hallitus pyrki myös vesittämään yritysvastuudirektiiviä (ja sai siihen uhrien aseman kannalta heikennyksiä), joka on tärkeä ympäristö- ja ilmastovastuun kannalta globaaleissa suuryritysten tuotantoketjuissa.

EU:n ennallistamisasetus, liudennusten jälkeen, olisi vähintä mitä voimme tehdä YKn luontosopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi. Hallitus ei halua tehdä toimia Suomen luonnon hyväksi, mutta samalla se vaarantaa koko globaalin työn luontokadon pysäyttämiseksi 2030 mennessä. Tämä ei paljoakaan eroa Brasilian edellisen äärioikeistolaisen presidentin Bolsonaron toimintatavoista. Hänkin puhui samaan tapaan kuin Suomen luontovastaiset poliitikot puhuvat, eli “meidän metsät kuuluvat meille”, tarkoittaen sitä että emme edistä ympäristökestävyyden pelisääntöjä yhdessä emmekä erikseen. Nämä poliitikot nimittäin aina vastustavat luontotoimia Suomessa sillä perusteella, että emme voi tehdä enemmän kuin muut, ja EU-tasolla sillä perusteella, että Suomen poliitikot tietävät itse paremmin. Lopputulos on se, että kokoomukselle, perussuomalaisille ja myös keskustalle ei ole missään ja koskaan oikeaa tasoa ja paikkaa kantaa vastuuta luonnosta. Ja tämä linja on suomalaisten valtaenemmistön selkeästi vastustamaa politiikkaa – suomalaisten selvä enemmistö eri kyselyissä kannattaa luonnon monimuotoisuuden vaalimista (myös mm metsätalouden reunaehtona).

Näyttöä hallituksen linjasta on nimittäin myös kotimaassa. Orpon hallitus on leikannut suhteessa Marinin hallituksen kauden panostuksiin pois 2/3-osaa vesiensuojelun määrärahoista, vaikka puhuu kauniisti etenkin Saaristomeren ravinnekuormituksen vähentämisestä (jonka rahoitus sekin kokonaisuudessaan laskee). Luonnonsuojelun hankintarahoista on leikattu pois lähes puolet, eli mm vapaaehtoisten Metso- ja Helmi-ohjelmien rahoituksesta, jolloin kaikki halukkaat metsänomistajat eivät edes pysty saamaan suojeluarvoltaan arvokkaita metsiään suojeluun vaikka sitä valtiolle esittävätkin tai rahoitusta ei riitä maatalouden perinnebiotooppien säilymistä tukevaan laidunnukseen tai soiden ennallistamiseen. Metsäkeskuksen rahoituksen leikkaukset on kohdennettu niin, että Metsäkeskus on luopunut maanomistajille suunnatusta tuesta suojelukartoituksiin. Metsähallituksen luontopalveluilta eli kansallispuistoista ja julkisten maiden luonnonhoitotöistä vastaavalta viranomaiselta on leikattu rahoitusta niin, että se kykenee tekemään vain 40% siitä ennallistamisen määrästä julkisilla mailla mitä viime vuonna tehtiin. Samalla näyttää vahvasti siltä, että hallitus on poliittisesti puuttunut vanhojen metsien määritelmään luontotutkijoiden näkemysten vastaisesti ja siten että määritelmää vesittämällä voidaan minimoida vanhojen metsien suojelu. Hyvin yksiselitteisesti tämä Orpon hallitus on leikannut kauttaaltaan niin maa- ja metsätalousministeriön kuin ympäristöministeriönkin toimialalla erityisesti luontoarvojen vaalimisesta voimallisesti.