- 30.03.2014

Kehysriihen käänteistä – vaikeita päätöksiä ja vihreitä uudistuksia

Vettä on taas virrannut muutaman päivän ajan Aurajoessa. Öitä on nukuttu – toisin kuin edellisen viikon aikana. Nyt kehysriihen käänteitä voi arvioida laajemmin. Tämä kirjoitukseni ei ehkä ole tyypillinen blogi, vaan oma, laajempi näkökulmani kehysriiheen. Avaan sitä, miksi kehysriihessä päädyttiin näihin ratkaisuihin ja mikä ratkaisuissa tuntui minulle tärkeältä.

Asetelma ennen kehysriihtä oli seuraava: hallituksen oli pystyttävä löytämään uskottava tie niin lyhyen aikavälin kuin rakenteellisten Suomen talouden haasteiden ratkaisemiseen. Eri puolueilla oli tästä erilaisia näkemyksiä. Pienestä ihmisestä huolehtiminen ja kestävää kasvua luovat uudistukset olivat ne linssit, joiden läpi Vihreät katsoi kehysriihen neuvottelujen tuloksia.

Viime kädessä punninnassa oli kaksi asiaa.

Saadaanko aikaan sellainen kompromissi, joka on riittävän hyvä oman puolueen aatteellisesta näkökulmasta?

Toinen välttämätön kysymys oli se, että saadaanko toisaalta riittävän hyvä ratkaisu Suomen talouden väistämättä edessä olevien kysymysten ratkaisujen kannalta?

Jos useampi puolue olisi vastannut ensimmäiseen kysymykseen ei, olisi se automaattisesti kaatanut koko hallituksen ja mahdollisuuden ratkaista toinen kysymys. Neuvottelut olivat haastavia, kuten kaikki tämän hallituksen sopeutusratkaisuja edellyttäneet kehysriihet, mutta nyt oltiin kyllä viimeisellä laidalla. Siinä mitattiin kunkin puolueen oma paineensietokyky – missä määrin ylipäätään haluttiin etsiä ratkaisua, jonka kaikki voivat hyväksyä?

Vihreiden painopisteenä oli hallituksen pitkän linjan jatkaminen: olemme yhtenä harvoista hallituksista Euroopassa onnistuneet siinä, että perusturvaa on vahvistettu ja yhteiskunnan heikompia on puolustettu, vaikka on jouduttu sopeuttamaan valtion taloutta. Olemme vahvistaneet sadalla eurolla perusturvaa sekä parantaneet työttömyysturvan ja asumistuen suojaosan kautta työttömien ja pienituloisten asemaa. Ne ovat asioita, joita olemme ajaneet vahvasti läpi erityisesti yhteistyössä samoja tavoitteita keskeisinä pitävien Vasemmistoliiton ja Sdp:n kanssa.

Toinen painopiste oli suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden uudistaminen. Haluamme uudistaa hyvinvointipalveluja ihmisten kannalta paremmiksi ja tehokkaammiksi. Haluamme luoda kestävää kasvua helpottamalla yritteliäisyyttä ja ohjaamalla kasvupanostuksia tulevaisuusaloihin, kuten cleantechiin ja biotalouteen, sekä muuttamalla verotuksen painopistettä ympäristöhaittoja vähentäväksi. Haluamme tehdä rakenteellisia uudistuksia, joissa ihmisten työhön pääsy helpottuu ja pienituloisten elämänhallinta paranevat.

Halusimme myös varmistaa, että talouden meno- ja verosopeutus on mittaluokaltaan kohtuullista, eikä heikennä orastavaa kasvua ja lisää työttömyyttä tarpeettomasti. Lopulta valtion omaisuuden myynnillä rahoitettu kasvupaketti (yli 600 miljoonaa euroa vuosina 2014-2015) huomioon ottaen ensi vuoden taloutta supistava vaikutus jäi alle miljardiin euroon, mikä oli hyväksyttävissä. Jatkosopeutus oli sitä huomattavasti pienempi (kolmessa vuodessa yhteensä 0,7 miljardia euroa).

Rakenteellisten uudistusten työttömyyttä alentava ja tuottavuutta parantava vaikutus korostuu siellä, missä on ollut vihreiden painopiste. Kompromissi oli järkevä: pysyviä menoja alennettiin riittävästi, jotta kestävyysvaje saadaan kuntoon, mutta investoinneilla varmistettiin lyhyen aikavälin kestävän kasvun mahdollisuuksia.

Lopputulos täytti nämä tavoitteet näissä olosuhteissa kohtuullisen hyvin. Veroratkaisut olivat täysin punavihreä kokonaisuus. Pienituloisten työn verotusta kevennettiin, millä osaltaan korvattiin menopuolen vaikeita ratkaisuja ja lisättiin työn kannustavuutta. Suurituloisten verotusta kiristettiin solidaarisuusveron kiristämisellä ja jatkamisella kolmella vuodella eteenpäin, perintöveroa ja pääomaveroa nostettiin kaikkein varakkaimmilla. Alustavan arvion mukaan verotratkaisu vähensi tuloeroja merkittävästi. Menomuutokset huomioon ottaen vaikutukset menevät noin nollille, mutta sitä on epäsuorien vaikutusten takia jo huomattavasti vaikeampi laskea. Ylipäätään on vaikea vähentää menoja ilman, että sillä on kielteisiä vaikutuksia tuloeroihin, koska pieni- ja keskituloiset turvautuvat suhteessa enemmän tulonsiirtoihin ja palveluihin. Muutosten kokonaisvaikutuksia eri väestöryhmiin voidaan vielä arvioida ja tarvittaessa hioa normaalin tavan mukaisesti budjettivalmistelussa, jotta sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu.

Ympäristöhaitallisia tukia karsittiin yhteensä noin 250 miljoonalla eurolla ja ympäristöveroja korotettiin 300 miljoonalla eurolla. Jos verotaakkaa on välttämätöntä nostaa valtiontalouden tasapainottamiseksi, on järkevää tehdä se tavalla, joka ohjaa elinkeinoelämää kestävän kasvun suuntaan ja vähentää ympäristökuormitusta. Neljännes kokonaissopeutuksesta on siis ympäristöperusteista, ja sen päälle kasvupaketissa oli kestäviä ympäristöratkaisuja edistävä kokonaisuus. Tämä on Suomen historian suurimpia ympäristöverouudistuksia Vanhasen II hallituksen verouudistuksen rinnalla.

Veroratkaisut nostivat merkittävästi esimerkiksi kivihiilen hintaa ja lisäsivät kotimaisen metsähakkeen kilpailukykyä kaukolämmössä. Lämmitysöljyn hinnannosto ohjaa talouksia lämpöpumppujen ja pellettien käyttöön. Nämä uudistukset luovat kasvua kotimaiseen energiantuotantoon, lisäävät energiaomavaraisuutta ja parantavat Suomen vaihtotasetta.

Menopuoli oli paljon vaikeampaa. Valtion budjettia on supistettu tällä hallituskaudella jo monta kertaa, eikä uusia helposti toteutettavissa olevia menoleikkauskohteita enää ole. Valtion menoissa valtaosa on tulonsiirtoja tai palveluja kansalaisille.

Olisi hienoa, jos pelkästään byrokratiaa leikkaamalla saataisiin miljardien euron säästöt lyhyellä aikavälillä, mutta näin ei ole. Rakenneuudistukset ja nyt hallintoon kohdennetut säästöt (tuottavuustavoite 0,5 prosenttia vähentää hallinnon menoja lähivuosina 100 miljoonaa euroa) parantavat merkittävästi hallinnon tehokkuutta ja vähentävät kuluja. Muita menoleikkauskohteita meni kaikkiin ministeriöihin, laajasti, mutta myös harkintaa käyttäen.

Aiemmin hallitus suojasi tulonsiirtoja hyvin vahvasti, jolloin painopiste menoleikkauksissa oli jopa liikaa kuntien valtionosuuksissa ja epäsuorasti kuntien palveluissa. Tähän ei enää haluttu mennä. Siksi jouduimme katsomaan myös tulonsiirtoja, mikä on raskasta. Jos me Vihreät olisimme itse saaneet valita, emme varmastikaan olisi leikanneet menoja näin paljon ja olisimme painottaneet ne toisin.

Lapsilisään, perusturvan indeksien noston rajoittamiseen palkkojen tavoin 0,4 prosenttiin sekä kehitysyhteistyöhön emme olisi varmasti kohdistaneet itse tällaisia säästöjä. Pidämme niitä valitettavina ja ne raastoivat sydäntä istuessani neuvottelupöydässä. Kaikkien näiden osalta paransimme merkittävästi lopputulosta. Kehitysyhteistyöstä, eli maailman köyhiltä, leikattiin paljon vähemmän kuin oli alunperin esitetty. Kävin kovan väännön, kun tein selväksi alkuperäisen ehdotuksen täyden mahdottomuuden. Lapsilisien leikkaus pieneni loppumetreillä siedettäväksi. Perusturva nousee kuitenkin yhtä paljon kuin palkat, ja toimeentulotuki nousee täysimääräisesti. Näin esimerkiksi pienituloiselle lapsiperheelle toimeentulotuki kompensoi lapsilisän leikkauksen.

Saimme läpi myös merkittäviä parannuksia, jotka ovat olleet Vihreiden pitkäaikaisia tavoitteita.

Se ratkaisi lopulta sen, että pidimme lopputulosta myös pienituloisten ja tuloerojen kannalta riittävän hyvänä. Toimeentulotuen saanti helpottuu ja vähäosaisten asema paranee, kun toimeentulotuen perusosan maksatus vihdoin siirretään Kelalle! Tätä olemme ajaneet pitkään ja olin todella liikuttunut kun tämä neuvottelutulos varmistui. Olen vuosien varrella tavannut lukuisia ihmisiä, joiden arjelle tällä on suuri helpottava merkitys. Enää ei tarvitse anella oikeuttaan toimeentuloon ja sosiaalityöntekijöillä on enemmän aikaa ihmisten auttamiseen.

Sovimme myös asumistuen parantamisen toteuttamisesta sekä asumistuen suojaosan toteuttamisesta suunnitellusti. Nämä ovat hienoja ratkaisuja, jotka auttavat pienituloisia ja helpottavat työteon kannattavuutta erityisesti kannustinloukuista kärsiville yksinhuoltajille ja pääkaupunkiseudulla. Näistäkin asioista olen saanut ihmisiltä palautetta, ja voin nyt ilolla sanoa asioiden menevän oikeaan suuntaan.

Kehysriihessä myös ympäristö menestyi: ympäristöverouudistuksen lisäksi saimme 10 miljoonaa euroa kansallispuistojen ja Metsähallituksen luontokohteiden (Örö, Teijo, Konnevesi) investointeihin kasvurahaa, jolla edistetään luontomatkailua. Metsähallituksen luonnoltaan arvokkaimpia talousmetsiä päätettiin nyt virallisesti siirtää hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti vastikkeetta Metso-ohjelmalla suojeltaviksi suojelualueiksi yhteensä 13 000 hehtaaria.

Kuuden puolueen hallituksessa kaikki kuitenkin tietävät, että on etsittävä Suomen edun kannalta riittävän hyvä ratkaisu, johon kaikki voivat yhtyä. Nyt oltiin tilanteessa, jossa myöskään siitä näkökulmasta ei voinut epäonnistua.

Rutistimme äärimmäiselle laidalle omia tavoitteitamme läpi – tavoitteita, joista monet olivat yhteisiä Sdp:n ja vasemmistoliiton kanssa, toiset yhteisiä myös muiden hallituspuolueiden kanssa. Esimerkiksi rakenteellisten uudistusten ajamisessa perinteinen vasemmisto ei ole yhtä eteenpäin katsova kuin Vihreät.

Lopulta kysymys oli siitä, halutaanko aikaan kehysriihestä ylipäätään ratkaisua, joka vie Suomea eteenpäin. On selvää, että aina on vaihtoehtoja. Tässä tilanteessa vaihtoehto oli hylätä ratkaisu ja hypätä pois, tiedostaen seurannaisvaikutukset, koska aatteellisesti parempaa vaihtoehtoa ei pienessä eri puolueiden rajoittamassa liikkumatilassa oikeastaan kukaan voinut saada. Tässä jokaisella puolueella oli täysi oikeus omaan harkintaansa.

On selvää, että jos Vihreät, ja samalla ehkä Sdp ja Vasemmistoliitto, saivat läpi tavoitteitaan sopeutuksen mittaluokassa ja verotuksen muutosten sisällöissä, halusi toinen päähallituspuolue Kokoomus myös jotain. Heidän kädenjälkensä näkyy enemmän sopeutuksen etupainotteisuudessa ja menopuolen säästöjen suuremmassa osuudessa. Tämä analyysi ei liene mikään salaisuus puolueiden arvoja ja linjoja tunteville tarkkailijoille.

Vihreät haluaa yhä puolustaa hallituksen linjaa kestävien uudistusten ja pienen ihmisen puolustamisessa. Kokoonnumme arvioimaan hallituspolitiikan toteuttamista uudessa tilanteessa puolueen päättävien elimien eli eduskuntaryhmän ja valtuuskunnan yhteiskokouksessa torstaina 10.4.

Olen pahoillani siitä, että Vasemmistoliitto päätti lähteä siitä huolimatta, että kehysriihen kokonaisuus jatkaa hallituksen linjaa kaventaa tuloeroja ja puolustaa yhteiskunnan heikompia. Toivotan heille hyvää jatkoa ja kiitän monista yhteisistä ratkaisuista, jotka paransivat vähäosaisten asemaa Suomessa. Me jatkamme yhteiskunnan heikompien puolustamista hallituksessa.

Kestävään kehitykseen kuuluu niin ympäristö, sosiaalinen oikeudenmukaisuus kuin talouskin: emme voi jättää päätöksillämme lapsillemme raskasta perintöä missään näistä.