Euroopan on valittava kansanvallan puoli Libyassa

Tilanne Libyassa on viime päivinä laajentunut suoranaiseksi demokratian puolesta mieltään osoittavien teurastamiseksi. On Euroopan unionille häpeäksi, että se ei saa päätöksiä aikaan samalla kun Libyan oma YK-suurlähetystö ilmoittaa irtautuvansa diktaattori Muammar Gaddafin komennuksesta ja kutsuvan tilannetta kansanmurhaksi. Euroopan on oltava historian oikealla puolella. Meidän on puolustettava rohkeasti ja peräänantamattomasti demokraattisia arvojamme myös silloin, kun niistä taistellaan arabimaailmassa.

Suomen ulkoministerin Alexander Stubbin on toimittava voimakkaasti sen puolesta, että Gaddafi siirtyy nopeasti syrjään ja Libyan kansa saa rauhanomaisen siirtymän kohti demokraattisia vaaleja. EU:n on asetettava Gaddafi ja hänen lähipiirinsä matkustuskieltoon, määrättävä Libya lopettamaan sotilaallinen mielenosoitusten tukahduttaminen sekä aloitettava nopeasti painostus rauhanomaisen vallansiirron ja demokraattisten vaalien aikaansaamiseksi.

Viime kuukausien tapahtumat arabimaissa ovat historiallisia. Egyptin ja Tunisian nuori, koulutettu ja verkottunut keskiluokka onnistuivat kaatamaan hyvin järjestettyjen mielenosoitusten avulla maissaan pitkään valtaa pitäneet epädemokraattiset hallitsijat. Nyt liikehdintä on levinnyt muihin arabimaihin, erityisesti Libyaan.

Libyan diktaattori Gaddafi oli pitkään lännen vieroksuma, mutta viime vuosina hän on tietoisesti lähentynyt länttä rakentamalla kaupallisia suhteita ja sulkemalla kyseenalaisia terrorismia tukevia aseohjelmia. Libyan merkittävät öljy- ja kaasuesiintymät ovat syventäneet yhteistyötä erityisesti Italian kaltaisten Etelä-Euroopan maiden kanssa. Nyt Gaddafi on uhannut pakolaisvirtojen hallitsemattomuudella, jos Eurooppa antaa hänen kaatua. Tätä hämäystä ei kannata uskoa. Pakolaisongelma säilyy niin kauan kun Libya on diktaattorin hallussa – vakaa ihmisoikeustilanne saadaan vasta demokratisoitumisen myötä.

Euroopan on uskallettava olla tässäkin tilanteessa rohkeasti edistyksen, demokratian ja ihmisoikeuksien puolelle. Arabimaailman demokraattinen kehitys tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden saavuttaa uusi luottamus Euroopan ja islamilaisen maailman välillä. Useissa arabimaissa nuori aikuisväestö on turhautunut harvainvaltaan, työttömyyteen ja lohduttomaan tulevaisuuteen. Ääri-islamilainen fundamentalismi on onnistunut saamaan kannatusta tästä turhautuneisuudesta.

Nyt on kuitenkin avautumassa mahdollisuus uuteen tulevaisuuteen. Turkki on osoitus siitä, että demokratia voi olla koko islamilaisen maailman tie. Turkki osoittaa myös sen, että maltillisen islamilainen puolue ei ole uhka demokratialle – kuten eivät ole maltillisen kristillisetkään puolueet.

Tukemalla arabimaailman demokratisoitumista länsi osoittaa ottavansa omat arvonsa tosissaan. Muutoin länsi näyttäytyy kaksinaismoralisteina, jotka hyväksyvät diktatuurin arabimaissa ”turvallisuuden” tai ”kaupan” nimissä. Arabimaiden väestö on kypsä kansanvaltaan, ja rauhanomaisen oikeusvaltion ja demokratian rakentamisessa Euroopan on tarjottava tukea ja apuaan.

Pitkällä aikavälillä kansainvälinen turvallisuus ja vapaa kaupankäynti varmistetaan parhaiten tukemalla demokratiaa eri puolilla maailmaa. Arabimaailman demokratisoituminen voi edistää myös rauhan saavuttamista Palestiinan ja Israelin kysymyksessä. Demokratioilla on tapana pystyä tulemaan toimeen keskenään.