- 24.08.2012

Eurokriisin ratkaisuvaihtoehdot

Kirjoitus julkaistu Turun Sanomissa

Suomessa julkinen keskustelu eurokriisistä keskittyy lillukanvarsiin. On aivan hyvä, että Suomi vaatii vakuuksia Espanjalta. Vakausmekanismeilla ehkäistään taantuman äkillistä syvenemistä Euroopan laajuiseksi syväksi talouskriisiksi. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan ratkaise perusongelmaa: eurolta puuttuu rahaliiton tasolta riittävän vahva poliittinen ja keskuspankin ohjaus.

Ilman ratkaisua tähän ongelmaan ajaudumme pelastuspaketista toiseen, kunnes vielä huonompi vaihtoehto euron mahdollisesta hajautumisesta alkaa olla vääjäämätön. Tällöin vaakalaudalla on paljon enemmän kuin itse valuutta. Eurokriisissä on kyse myös yhteiskuntien vakaudesta, Euroopan integraation tulevaisuudesta ja maanosamme vaikutusvallasta maailmassa.

Suomen on oltava niiden maiden joukossa, jotka etsivät ratkaisuja koko Euroopan tulevaisuuden turvaamiselle lyhytaikaisen omaan napaan tuijottamisen sijaan. Tällaista keskustelua me Suomessa tarvitsemme.

Yhdysvallat selviytyy omasta raskaasta budjettialijäämästään sillä, että keskuspankki Federal Reserve on riittävän vahva ja sillä on laaja mandaatti pitää huolta myös talouskasvusta. Yhdysvaltain liittovaltion budjetti on monikymmenkertainen verrattuna Euroopan unioniin. Se takaa uskottavat muskelit.

Euroopasta puuttuvat molemmat. Itse pidän suurempana puutteena sitä, että eurolla ei ole ”lender of last resort” -pankkia. EKP on pidättäytynyt mandaattinsa puitteissa takaamasta jäsenvaltioiden pystyssä pysymistä. EKP:n mandaatin laajentamisesta on puhuttava, jotta epäselvyys sen kyvystä taata valuutan elinkelpoisuus väistyy.

Joka tapauksessa ilman muodollista mandaatin laajennusta EKP voi ratkaista kriisin astumalla Yhdysvaltain Fedin tavoin ekspansiivisen rahapolitiikan tielle. EKP:n on varmistettava, että tapa jolla se eräänlaista setelirahoitusta tekee, olisi hyötyjen ja haittojen suhteen maiden kesken oikeudenmukaista.

Lisäksi on rohkeasti puhuttava siitä minkälaista EU:n tason finanssipolitiikkaa tarvitaan, jotta euro voi selviytyä vahvana. Jo sovitut finanssipolitiikan paketit takaavat yhä enemmän yhteisiä pelisääntöjä kansalliselle budjettipolitiikalle. Samalla Saksan kaltaisten vientiylijäämäisten maiden on voitava kuluttaa, kun etelän maat säästävät.

Suomessa ei ole tunnustettu yhtä kriisin taustalla olevaa keskeistä ongelmaa: yhteinen rahapolitiikka on taannut halvat korot ja mahdollistanut liiallisen velkaantumisen niin valtioille kuin pankeillekin muiden kontrollivälineiden puuttuessa. Kun yhteistä finanssipolitiikkaa tiivistetään on mahdollista syventää myös pankkien sääntelyä.

Keskeistä on katkaista pankkisektorin ja valtion välinen linkki. Siihen riittää rajoitettu finanssimarkkinoiden kontrolliin liittyvien valtuuksien ja vastuiden siirto kansalliselta tasolta unionitasolle. Samalla voidaan ratkaista veronkierron ongelmia ja ottaa käyttöön spekulatiivista rahaliikennettä vähentävä finanssitransaktiovero.

Euro ei selviä kriisistään pelastuspaketeilla. Niillä on ostettu aikaa, mutta nyt aika alkaa käydä vähiin. Aika on käytettävä hyväksi näiden kestävien ratkaisujen toteuttamiseen.

Euron hajoamisen tie olisi vaihtoehtona hyppäämistä pelastusveneellä avomerelle vähän vuotavasta valtamerilaivasta. Euroopan tulevaisuus uudessa maailmantaloudessa ei ole kovinkaan kehuttava, jos emme pysy yhdessä.

Kansallinen itsekkyys johtaisi todennäköisesti uuteen protektionismin aaltoon, jossa Suomen kaltaiselle viennistä riippuvaiselle maalle käy vääjäämättä huonosti.