Arvojen Suomi

Se lukukokemus iski minuun. Tämän vuoden Finlandia-palkitun Jussi Valtosen ”He eivät tiedä mitä tekevät” on hieno teos. Yhtenä arvokkaana piirteenä siinä kuvaillaan Yhdysvaltain ja Suomen välisiä eroja. Kumpaankin suhtaudutaan lämmöllä, mutta erikoisuudetkin tulee kuvattua.

Suomi näyttäytyy ulkopuolisen silmin erikoisena maana: ihmiset ovat juroja ja työmarkkinoille on vaikea päästä kansainvälisen huippututkijankaan. Silti maassa on niin paljon hyvää, vanhempainvapaista kaikille kuuluviin palveluihin, kuten kouluihin ja terveydenhuoltoon.

Politiikassa ei puhuta oikeista ongelmista ja arvoista, vaan tehdään ”niin kuin aina ennenkin”. Maailman ongelmien ratkaisussa ihmiset kyllä moralisoivat Yhdysvaltojen puutteita, mutta Suomi ei voi mitään tehdä, ”koska olemme niin pieniä”.

Olen miettinyt samoja asioita nyt joulun pyhinä. Suomea tehdään teoilla, joka päivä. Voimme itse auttaa lähimmäisiämme ja luoda välittämistä arkeemme. Päätöksenteossa on mahdollista ratkaista oikeita ongelmia, kuten köyhyyttä. Me voimme ratkaista ympäristöongelmia ja samalla talous pärjää. Kansainväliset osaajat voivat tuoda lisää menestystä Suomeen, tuloloukuissa olevat voivat päästä kiinni mielekkääseen työhön. Käsiä ei kannata nostaa pystyyn.

Olennaista on rikkoa Suomelle ominainen yhden totuuden ja vaihtoehdottomuuden kuva. Se ei tarkoita riitelyä, vaan avoimuutta ja uteliaisuutta. Asioiden ei tarvitse olla aina niin kuin ne ovat olleet. Ne voivat olla paremmin. Suomi voi olla parempi maa. Meillä ihmisilläkin voi olla, jopa, kivempaa. Hyvää uutta vuotta!