Aamu sarastaa hetkenä, jolloin sotapolitiikka on pysäytettävä

Eri lähteiden mukaan Venäjä on siirtänyt ainakin 11 pataljoonaa eli yli kymmenen tuhatta sotilasta lisää muualta itä-Ukrainan rintamalinjalle. Venäjän tavoitteena lienee kukistaa vastarinta Mariupolissa sekä valloittaa kokonaisuudessaan Donbassin alue ja perustaa Luhanskin ja Donetskin alueiden separatistihallintojen kaltaiset vastaavat nukkehallinnot muille valloittamilleen alueille. Kun se ei onnistunut valloittamaan Kiovaa ja vaihtamaan Ukrainan demokraattista johtoa, se aikoo nyt valloittaa merkittävän osan itä-Ukrainaa tosiasiassa itselleen.

Putinin Venäjä on Ukrainan suurhyökkäyksessä syyllistynyt toistuviin ja selvästi suunnitelmallisiin sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja jopa mahdolliseen kansanmurhaan. Butshan alueella satoja siviilejä julmasti teloittanut sekä naisia ja tyttöjä laajamittaisesti raiskanneet 64. motorisoidun kivääriprikaatin joukot on nyt kohotettu Putinin määräyksestä Venäjän kaartin joukon asemaan. Tämä kertoo siitä, että sotarikokset ovat olleet määräyksestä toteutettuja tai ainakin siitä että Venäjä ei niitä kaihda vaan palkitsee niistä.

Jotkut länsimaissa yhä puhuvat siitä, että sota olisi voitu välttää ja sen voisi yhä lopettaa tekemällä lisää myönnytyksiä Venäjälle. Nämä puheet ovat harhaisia, eikä niille saa antaa valtaa. Se on toiveajattelua tai tietoista välinpitämättömyyttä Ukrainan kansan ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä oikeudesta. Näitä ajatuksia esiintyy länsimaisia trumpilaisen populismin ja äärioikeiston piirissä, mutta myös yllättävästi vasemmistolaisilla ajattelijoilla. Ensimmäisten osalta näitä ajatuksia en edes ihmettele, sillä trumpilaisuuteen kuuluu autoritäärisyyden ihailu ja välinpitämättömyys demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamisesta. Mutta vasemmistolaisilla ajattelijoilla tämä on vakavaa harhaa, jossa niiden halu kritisoida omaa Yhdysvaltain imperalistista perintöä saa ne unohtamaan Venäjän imperialismin. Tämä westplaining-ajattelu on vakava ajatusvirhe. Ei Venäjällä, kuten Yhdysvalloillakaan, ole oikeutta omaan etupiiriinsä. Jokaisella valtiolla on täysi demokraattinen oikeus valita itse sen mihin yhteisöön se kuuluu. Nato ei ole laajentunut itään “Venäjän valtapiiriin”, vaan Baltian maat ja Puola ovat halunneet vahvistaa omaa turvaansa liittymällä siihen kansallisesta tahdostaan. Se ei ole ollut Yhdysvaltain tai Venäjän asia päättää.

Venäjän eliitin parissa on laajasti yhä vallalla näkemys, että Neuvostoliiton tai ainakin sen valta-alueen hajoaminen oli suuri historiallinen vääryys. He näkevät, että Venäjällä on imperiaalinen tehtävä hallita alueen kansoja, eikä erityisesti Ukrainan kansalla ole omaa erityisleimaista identiteettiään heidän silmissään. Mutta sama imperialistinen etupiirien ajattelu koskee kaikkia maita, jotka ovat joskus ollut Venäjän tai Neuvostoliiton vaikutuspiirin alla – mukaan lukien siis Suomen, Baltian ja Puolan muiden muuassa.

Venäjä ei ole kyennyt uusiutumaan yli kolonialistisen ja imperialistisen ajattelun, mitä länsimaat ovat tehneet pitkään toisen maailmansodan jälkeen. Se elää edelleen kolonialistisessa ajassa, jossa sen haave imperiumista ylittää naapurimaiden oikeuden itsenäisyyteen ja sivuuttaa kansainvälisen oikeuden periaatteet. Tämä on näkynyt Putinin Venäjän politiikassa jo pitkään, mutta kyse ei ole vain Putinista. Hän hyödyntää maan eliitissä laajasti vallalla olevia käsityksiä, ja se näyttää yhdistettynä vuosikausia kiristyneeseen propagandaan ylläpitävän Putinin kannatusta maassa tästä sodasta huolimatta.

Venäjä ei ole ikuisesti “tuomittu” maaksi, jota hallitsee autoritäärinen supervaltaa ja imperiumia hinnalla millä hyvänsä rakentava diktaattori. Mutta venäläisessä ajattelussa on niin paljon tilaa ja tukea tälle linjalle, jota Putin toteuttaa, että sitä ei voi sivuuttaa vain yhden miehen hulluutena. Putinilla on suunnitelma, jota hän härskisti toteuttaa. Hän on valmis käyttämään kaikki länsimaiden ja kansainvälisen yhteisön heikkoudet hyväkseen voittaakseen. Hän on valmis valehtelemaan ja vääristelemään kaiken, jotta saa sen mitä tavoittelee. Koska hänelle Venäjällä on synnynnäinen oikeus hallita ympäröivää valtapiiriään.

Siksi itä-Ukrainan taistelut ovat nyt tärkeitä, ei vain Ukrainan demokratian, ihmisoikeuksien ja itsenäisyyden kannalta, vaan koko Euroopan ja maailmanjärjestyksen kannalta. Putinin Venäjän kanssa ei voi tehdä kompromisseja, sille ei voi antaa periksi, se ei saa voittaa. Koska silloin sotapolitiikka ja imperialismi eivät lopu. Ja on syvää itsepetosta, jos länsimaiset demokratiat ja niiden ajattelijat luulevat että Venäjän kanssa voi neuvotella sivistyneestä rauhasta. Putinin Venäjä on eristettävä taloudellisesti niin tiukasti, että sen valta kaatuu. Vain silloin Venäjällä on tilaisuus uudistua. Myös lännen imperialistiset suurvallat ja toisen maailmansodan hävinnyt Saksa kykenivät muuttumaan. Myös Venäjällä on tämä mahdollisuus, mutta siihen ei saa suhtautua naiivisti. Venäjässä länsi ja demokraattiset maat näkevät sen, mitä niille itselleen voi myös tapahtua, jos emme vaali demokratian ja ihmisoikeuksien arvoja.

Positiivinen kehitys on tapahtunut siinä, että Putinin sota on herättänyt myös muita sen naapureita kuin Euroopassa. Keski-Aasian tasavallat, jotka ovat pitkään olleet Venäjän läheisiä ystäviä ja tukijoita, ovat Kazakstanista alkaen tuominneet Venäjän hyökkäyksen, ottaneet Putiniin etäisyyttä ja ovat alkaneet varustaa omaa armeijaansa. Ne tietävät, että jos Putin on valmis pomittamaan Ukrainaa, hän on valmis pommittamaan myös keski-Aasian “ystäviään” saadakseen tahtonsa läpi. Venäjän ystävät ovat siis vähentymässä, koska Ukrainan rohkea puolustus on antanut sen naapureille rohkeutta nähdä sen, että kiusaajalle ei tarvitse alistua. Venäjän voima ei riitä Neuvostoliiton kaltaisen etupiirin rakentamiseen. Ja siinä piilee mahdollisuutemme valoisampaan tulevaisuuteen.

Ukrainalle on nyt annettava kaikki tuki myös raskaan kaluston asetoimituksilla, jotta se voi voittaa Venäjän hyökkäyksen ja karkottaa sen itä-Ukrainasta. Venäjä on eristettävä tiukasti, ja energiatoimitukset on lopetettava kokonaan Eurooppaan. Tämän eteen teen töitä europarlamentissa ja Suomessa. Samalla Suomen kannattaa viedä maaliin liittyminen Natoon, toivottavasti yhdessä Ruotsin kanssa. Se on meiltä vahva tahdonilmaisu siihen, että yhdessä puolustusliitossa puolustamme jokaisen Euroopan maan oikeutta kansalliseen suvereniteettiinsä.

Sota on pimeyden voimaa, jonka edessä ei saa jäädä pelokkaasti seisomaan kädet taskuissa tai anelemaan armoa. Jos aina haetaan puolitietä diktaattorien julmuuden ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamisen välistä, pimeys voittaa. Sotaa vastaan on taisteltava omien arvojensa pohjalta, jotta sotapolitiikka voidaan voittaa, sotarikolliset saadaan tilille ja kestävä rauha voidaan saavuttaa. Siksi Ukrainalle on annettava kaikki tuki.