Ympäristökriisi uhkaa nykyisten ja tulevien sukupolvien ihmisoikeuksia

Ihminen on yksi laji muiden joukossa: me olemme osa luontoa. Me emme pärjää, jos tuhoamme ympäristömme, vaan ihmiskunnan selviytyminen on riippuvaista luonnon hyvinvoinnista. Monille päättäjille tämän kohtalonkysymyksen ymmärtäminen on ollut vaikeaa. Nyt suunta alkaa vihdoin muuttua.

YK:n luontokokous julisti yksimielisesti, että maailmanlaajuinen luontokato on eksistentiaalinen uhka ihmiskunnan tulevaisuudelle. YK:n ihmisoikeusneuvosto puolestaan päätti lokakuussa tunnustaa terveellisen ympäristön ihmisoikeutena. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön.

Samankaltaisia kirjauksia oikeudesta ympäristöön on monien maiden kansallisissa perustuslaeissa. Suomen perustuslain pykälä 20 toteaa, että vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. EU:n perusoikeuskirja vaatii ympäristönsuojelun korkean tason ja ympäristön laadun parantamisen sisällyttämistä Euroopan unionin toimintaan.

Toimin eduskunnassa ollessani perustuslakivaliokunnan jäsenenä ja seuraan edelleen perusoikeusajattelun kehittymistä suurella mielenkiinnolla. Ympäristönsuojelun vahvistamisen lisäksi tulevaisuudessa toivon näkeväni ecocide- eli ympäristötuholain kehittymisen osaksi kansainvälistä oikeutta. Ympäristötuholaki kriminalisoisi kansainvälisesti laajamittaisen, vakavan ja systemaattisen ympäristötuhon aiheuttamisen.

Luonnonvaroihin kohdistuu paljon erilaisia taloudellisia ja valtapoliittisia intressejä. Esimerkiksi alkuperäiskansojen alueiden puolustaminen sekä laittomien hakkuiden, plantaasiviljelmien ja ongelmallisten kaivoshankkeiden vastustaminen ovat monessa maassa johtaneet ympäristöaktivisteille vakaviin seurauksiin. Nyt kun kansainväliset sopimukset edistävät ympäristön tilaa globaalisti, eivät paikalliset kamppailut saa jäädä vaille huomiota. Ihmisillä on oltava oikeus vaikuttaa ympäristöönsä turvallisesti.

Ilmastokriisin ja luontokriisin ratkaiseminen ei ole siis vain poliittinen vaan myös oikeudellinen kysymys. On asetettava juridisia vastuita sille, jos ei kanna vastuuta ympäristön tilasta sekä suojeltava niitä, jotka ympäristörikoksia paljastavat. Samalla on tuettava myös oikeudellisesti maita, joiden koko olemassaolo on ilmastokriisin ja merenpinnan nousun myötä vaarassa.

Kun suojelemme luontoa, suojelemme elämää. Ihmisoikeuksista keskeisin, oikeus elämään, ei toteudu elinkelvottomalla planeetalla. Ympäristökriisi, luontokato ja ilmastonmuutos ovat valtava uhka sekä nykyisten että tulevien sukupolvien ihmisoikeuksien toteutumiselle. Siksi ympäristöoikeuksien vahvistuminen on erittäin tervetullut kehityskulku.