Vapaakauppaa - mutta millä ehdoin?

Lukeudun niihin vihreisiin, jotka periaatteessa kannattavat vapaakauppaa kunhan se sisältää riittävät reunaehdot ympäristön, työntekijöiden oikeuksien ja ihmisoikeuksien kannalta. Siksi pidän tärkeänä että EU pyrkii edistämään reilua vapaakauppaa etenkin tässä geopoliittisessa tilanteessa kaikkien maaryhmien kanssa, jotka ovat valmiita sitoutumaan tasapuolisiin pelisääntöihin.

Mercosur-vapaakauppasopimus on ollut pitkään, jo vuosikymmeniä valmisteilla. Se loisi yli 750 miljoonan ihmisen vapaakauppa-alueen EU-maiden sekä Brasilian, Argentiinan, Paraguayn ja Uruguayn kesken. Se luo paljon taloudellisia mahdollisuuksia Suomen teollisuusviennille, mutta siihen sisältyy myös ongelmia. Sen edistäminen on perusteltua etenkin Yhdysvaltain presidentti Trumpin aloittaman kauppasodan ja epävarmuuden aikana. EU:n on järkevää hajauttaa kaupankäyntiään maailmalla entistä laajemmalle.

Vapaakauppasopimus ei ole vain tullisopimus. Siinä sovitaan nykyään usein myös mm ympäristön, eläinsuojelun, terveyden, työntekijöiden ja kuluttajien suojaan liittyvien käytäntöjen vastavuoroisesta tunnistamisesta. Koska latinalaisessa Amerikassa näiden taso on selvästi Eurooppaa alhaisempi, tulee ongelmia siinä millä ehdoilla sieltä tulevia tuotteita voi päästää EU-markkinoille. On tärkeää, että esimerkiksi Amazonin sademetsän tuhoa edistäviä naudanlihatuotteita tai hormonipumpattuja lihatuotteita ei tule Eurooppaan. Tämä on tärkeä kysymys myös oman maataloutemme tulevaisuuden kannalta.

Mercosur-sopimuksessa on nähdäkseni saatu kohtuullinen sopimus siitä että EU-markkinoille tulevien tuotteiden on vastattava meidän sääntelyämme. Mutta vastuu valvonnasta on kuitenkin latinalaisen Amerikan mailla itsellään.

Suurempi ongelma on silti siinä, että sopimuksessa on ns rebalansointimekanismi ja sitä valvova välimiesoikeudellinen menettely, jonka avulla latinalaisen Amerikan yritykset voisivat haastaa EU:n oikeuteen korvausvaatimuksilla EU:n tulevista ympäristösääntelyn muutoksista. Tällainen menettely on vaarallinen: mikään yksityisoikeudellinen juristiporukka ei voi päättää EU-parlamentin lainsäädäntövallan rajoittamisesta. Se voisi estää tai hidastaa tulevia päätöksiä esimerkiksi uusien terveydelle ja ympäristölle haitallisiksi aineiksi tiedettyjen aineiden kieltämiseksi tai metsäkatoasetuksen tiukentamiseksi.

Sen takia kannatin EU-tuomioistuimen kannan pyytämistä sopimuksen EU-oikeudellisuudesta. Olen vakuuttunut että EU-tuomioistuin tulee selkeyttämään juuri tätä asiaa ja estämään haitallisten korvausvaateiden läpiviemisen välimiesoikeusmenettelyssä. EU-tuomioistuimen lausunto sitoo oikeudellisesti Euroopan unionia.

Kunhan tämä oikeudellinen epävarmuus saadaan ratkaistua, olen valmis itse kannattamaan Mercosur-sopimuksen ratifiointia. EU-tuomioistuimen kannan pyytäminen oli silti tärkeää ja perusteltua. Osa vihreiden ryhmästä ja muista tuomioistuinkäsittelyä kannattaneista vastustanee silti senkin jälkeen sopimusta.

EU-tuomioistuimen kannan pyytäminen ei itsessään merkitse sopimuksen viivästymistä tai hylkäämistä. Komissio ja ministerineuvosto voivat väliaikaisesti toimeenpanna sopimuksen ennen parlamentin ratifiointia. Pidän tätä perusteltuna, koska tuomioistuimen käsittelyn pituudesta ei ole varmuutta (osa arvioi sen olevan nopeaa ja kestävän kuukausia, osa arvioi siihen menevän 1-2 vuotta). Parlamentin lopullinen päätös tehdään EU-tuomioistuimen lausunnon saamisen jälkeen ja silloin on myös mahdollista että sopimusta siinä yhteydessä täsmennetään tai korjataan tuomioistuimen kannan perusteella. Se on todennäköisesti riittävää sille, että voin kannattaa sopimusta tuomioistuimen asettamilla reunaehdoilla. Vaikka sopimus toimeenpantaisiinkin väliaikaisesti, on silti tärkeää saada EU-tuomioistuimen kanta ohjaamaan sopimuksen myöhempää tulkintaa ja rajoittamaan välimiesmenettelyn riskejä.

Kauppasopimukset eivät ole yksinkertaisia asioita. Ja juuri siksi niiden sisältö on tarkkaan mietittävä niin talouden, ihmisten hyvinvoinnin kuin ympäristönkin kannalta.