Oletteko Suomen metsäluonnon puolella, pääministeri Marin ja SDP?

Metsätuotteet ovat osaratkaisu ilmastokriisiin vain jos niistä ei ole haittaa ilmastolle ja luonnolle. Me tiedämme, että monet metsien lajit ovat uhanalaistuneet ja vanhojen metsien hakkuut ovat syy esimerkiksi hömötiaisen kannan romahtamiseen. Suomalaisten enemmistö haluaa lisätä metsien suojelua ja turvata metsäluonnon monimuotoisuuden sekä suhtautuu kriittisesti avohakkuisiin. Se ei nyt näy hallituksen EU-politiikassa.

Tätä vaikuttamista luontotavoitteita vastaan ovat tehneet keskustan ministerit Vanhanen, Lintilä ja Leppä, mutta valitettavasti sitä on tehnyt myös pääministeri Marin. Tämä on noloa myös siksi, että en usko tällaisen linjan olleen äänestäjien mielessä kun he äänestivät nykyisen hallituskoalition useimpia puolueita. Ymmärrän, että keskusta on puolueena tätä mieltä. Siksi suuntaan kysymyksen pääministeri Marinille: miksi olet liittoutunut tässä asiassa keskustalaisten ministerien kanssa suomalaisten enemmistön ja oman hallitusohjelmasi linjaa vastaan?

Mitä sitten on tapahtunut? Euroopan unioni suunnittelee merkittäviä linjauksia, jotta Parisiin ilmastosopimuksen mukaisesti pystymme vähentämään omia ilmastopäästöjämme. Samalla tämä on ensimmäinen komissio, joka on Euroopassa nostanut luontokadon ja lajien uhanalaistumisen ilmastokriisin ratkaisemisen rinnalle tärkeäksi asiaksi. Se on hieno asia myös suomalaisten kestävän tulevaisuuden kannalta. Euroopan unioni on käsittelemässä metsien ympäristö- ja ilmastoarvojen kannalta neljää tärkeää lakihanketta: hiilinieluja vahvistavaa ja ilmastonsuojelua edistävää lulucf-asetusta, uusiutuvan energian kestävyyskriteerejä, kestävän rahoituksen taksonomiaa sekä EU:n luonnon monimuotoisuuden strategiaa vuodelle 2030.

Luonto- ja ilmastoystävällinen politiikka kuitenkin velvoittaa, niin Suomessa kuin Euroopassakin. Kaikille EU:n lakihankkeille on perusteet ekologiassa ja tieteessä. Metsien luonto heikkenee, lajeja uhanalaistuu, Suomessa ja Euroopassa. Hiilinielut ovat laskussa, vaikka niitä tarvitaan osaksi ilmastotoimia. Uusiutuvan energian edistämisellä ei saa aiheuttaa luontohaittaa, muutoin ratkaisuista ei ole apua ilmastonsuojelussakaan.

On tärkeää, että kestävän rahoituksen taksonomia ohjaa yksityistä rahoitusta sellaisiin hankkeisiin, jotka eri aloilla vähentävät ympäristökuormitusta ja ilmastopäästöjä. Taksonomiassa on kyse siis luokittelusta, joka vain kuvailee sitä mitkä hankkeet ovat linjassa Pariisin ilmastosopimuksen ja luonnon monimuotoisuuden vaalimisen sekä muiden ympäristötavoitteiden kanssa. Nyt Suomen hallitus on lobannut pääministerinsä johdolla sen puolesta, että käytännössä KAIKKI metsätalouden ja -teollisuuden tulevat hankkeet olisivat AUTOMAATTISESTI Pariisin ilmastosopimuksen mukaisia ja luonnolle hyväksi, ilman erillisiä kriteerejä tai velvoitteita valvoa vaikutusta luonnolle. Tämä on tieteellisen tiedon vastaista propagandaa ja sitä on ihmetelty, syystä, europarlamentissa.

Hiilinieluasetuksessa Suomi nähtävästi valmistautuu siihen, että metsiemme käytön ilmastokestävyyttä ei tarvitsisi lisätä. Miksi näin? Jos hallitus on sitoutunut Suomen hiilineutraalisuustavoitteeseen vuodelle 2035, eikö sen kannattaisi osaltaan myös kasvattaa hiilinieluja tavoitteeseen pääsemiseksi? Muutoin leikkaukset pitää kohdistaa esimerkiksi liikenteeseen ja teollisuuteen, mikä olisi huomattavasti kalliimpaa.

Uusiutuvan energian kestävyyskriteerien ja taksonomian osalta on esillä ollut erityisesti puun energiakäyttö. Me tiedämme, että jalostusarvon ja taloudellisen hyödynkin kannalta on lyhytnäköistä heittää tukkipuuta uuniin. Tiedämme myös tapauksia, että ylä-Lapissa Inarissa 300 vuotta vanhaa ikimetsää hakataan energiapuuksi! Metsää, jonka kasvaminen takaisin kestää satoja vuosia, menetyistä luontoarvoista puhumattakaan. Alueella, jossa saamelaisten poronhoito ja matkailu menettävät hakkuista huomattavasti. Ja nämä hakkuut ovat siis tällä hetkellä EU:n uusiutuvan energian direktiivin mukaisesti “kestäviä”, ja tämän direktiivin kiristämistä Suomen ministerit näyttävät vastustavan. Myös kestävän rahoituksen taksonomiassa keskustan ministerit ovat lobanneet sen puolesta, että nämä kaukolämpölaitokset olisivat määritelmällisesti “vihreitä” ja Pariisin ilmastosopimuksen mukaisia. Luonnon monimuotoisuuden strategiassa sain vihreiden neuvottelijana läpi tavoitteita vanhojen metsien ja luonnontilaisten metsien suojelun lisäämisestä koko Euroopassa, mutta viestit kertovat että ainakaan keskustalaiset ministerit eivät ole tästä ilahtuneet. Suomessa on enää arvioiden mukaan 2,9% luonnontilaista metsää, joissa elää iso osa metsäluontomme uhanalaisista lajeista. Niiden tulevaisuutta ei voi uhata.

Nämä esimerkit kertovat siitä, että Suomen hallituksen linja on vastuuton ja kääntää selän suomalaiselle metsäluonnolle. Se ei vastaa suomalaisten toiveisiin siitä, että metsäluonnon monimuotoisuutta vaalitaan paremmin ja ympäristöhaitat metsätaloudesta pienenevät. Suomen ympäristöministeriö ja ministeri Krista Mikkonen ovat olleet vaikeassa asemassa: he ovat saaneet lisärahaa kyllä kansallisesti luonnonsuojeluun ja Helmi-ohjelmaan, mutta hallituksen muut ministerit lobbaavat avoimesti EU:ssa luonnonsuojelua vastaan.

EU:n työ luonnon ja ilmaston puolesta ei ole vastustajamme vaan ystävämme. Suomalaiset eivät halua, että metsien luonnon heikentyminen jatkuu tai että ilmastonsuojelu ei etene.

Näen myös, että suomalaisen metsäteollisuuden ja metsätalouden etu on se, että Suomen hallitus ei vain vastusta kaikkea ja nojaa lobbareiden virheelliseen viestiin ja seireenikutsuihin. Metsätalouden itsensäkin kannalta jalostusarvon nostaminen on oikea tie: enemmän taloudellista arvoa pienemmästä määrästä raaka-ainetta. Sivuvirrat on hyödynnettävä luonnolle kestävällä tavalla. Laatupuuta ei kannata polttaa vaan tehdä siitä jotain arvokkaampaa. Puupohjaiset tuotteet voivat korvata fossiilisia tuotteita kuten muovia, jos ne on tuotettu kestävästi. Myös muu metsien arvo on tunnustettava: metsät ovat suomalaisille enemmän kuin puukuutioita. Niillä on virkistysarvoa ja arvoa muille elinkeinoille, kuten poronhoidolle, marjastukseen ja sienestykseen, metsästykselle, luontomatkailulle, ulkoilulle ja eräharrastukseen. Siksi hakkuumenetelmien ja -määrien on otettava huomioon myös nämä arvot.

Tie kestävään tulevaisuuteen lähtee talouden ja luonnon yhdistämisestä – ei luonnon ylikävelemisestä.

Hallituksen linjan on muututtava luonnolle myönteiseksi ja siihen muutoksen me tarvitsemme SDP:ta ja pääministeriä mukaan. Meidän on oltava luonnon ja ilmaston puolella myös silloin kun hallitus edustaa suomalaisia Euroopan unionissa ja kansainvälisissä neuvotteluissa. Sillä ilman kansainvälisiä ratkaisuja luontoa ei pelasteta. Vapaamatkustajuuden aika on ohi. Myös meidän oman taloutemme on muututtava kestäväksi ja me voimme myös menestyä sillä.

Me tarvitsemme Suomen hallitusta ja sen pääministeriä Suomen metsäluonnon puolelle. Uskon sitä suomalaisten myös odottavan. Puolustatko yhä Suomen metsäluontoa, pääministeri Marin, kuten sanot lapsena tehneesi lähimetsässäsi?