Liito-orava tarvitsee monipuolista suojelua

Liito-oravan tilanne vaikuttaa huolestuttavalta Ylä-Kainuussa. Liito-oravat katoavat, koska me hakkaamme niiden kotimetsät. Nämä uhanalaiset oravat tarvitsevat vanhoja haapoja kolopuikseen.

Tehtyjen kartoitusten perusteella liito-orava näyttää hävinneen useilta Ylä-Kainuun Natura –alueilta. Kyse on alueista, joilla liito-orava on aikaisemmin ollut elinvoimainen ja joiden suojeluperusteena laji on. Syynä tähän on vanhojen metsien väheneminen ja elinympäristöjen pirstoutuminen. Liito-oravat näyttävät jääneen eristyksiin ja kuihtuneen pois.

Hakkuita on tehty liikaa ja liian lähellä Natura-alueita. Lisäksi on herännyt epäilys, että Metsähallituksen hakkuissa olisi toistuvasti rikottu luonnonsuojelulakia ja tuhottu liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Kainuun ELY-keskus on tehnyt kahdesta hakkuukohteesta tutkintapyynnön.

Silloin kun on kiittämisen paikka, on kiitosta annettava. Kainuun ELY-keskus on puolustanut liito-oravaa esimerkillisesti. ELY-keskus on pyrkinyt suojelemaan liito-oravia rajamaalla alueita hakkuiden ulkopuolelle. Metsähallitus on valittanut näistä rajauksista Oulun hallinto-oikeuteen ja prosessit ovat kesken.

Tulisuon–Varpusuota koskevassa kohdekuvauksessa lajin kanta on mainittu elinvoimaiseksi ja Hirvivaaran – Suoniemensuon osalta mainittu liito-oravalla olevan lukuisia reviirejä.

Kainuun ELY-keskus katsoo, että lajin häviäminen Natura-alueilta, joiden yhtenä suojelun perusteena se on ollut, on erityisen vakava asia. Tämä antaa syyn epäillä sitäkin, mikä on tilanne vastaavalla tavalla eristyksiin jääneiden ja jäävien muiden Kainuun Natura-alueiden osalta.

Samalla tavalla on toimittu myös muualla Kainuussa Natura-alueiden ympäristössä. Lajille sopivia elinympäristöjä on hakattu ja pirstottu siten, että laji on niiltä hävinnyt. ELY-keskus viittaa tässä Näljängän alueella 2013 tekemäänsä selvitykseen.

On uskottu siihen, että suojelualueet turvaavat lajin esiintymisen ja se riittää turvaamaan lajin suotuisan suojelun taso Kainuussakin, joka on lajin esiintymisen harvan kannan aluetta ja pohjoiset osat ovat sen levinneisyyden reuna-aluetta.

Lajin suojelun turvaamiseksi tulee varovaisuusperiaate Natura-alueiden ulkopuolellakin olevien liito-oravan elinympäristöjen metsän käsittelyn osalta ottaa jatkossa korostetusti huomioon, kun niihin kohdistuu sellaisia toimenpiteitä, jotka kaventavat lajin esiintymisen edellytyksiä. Erityisesti Pohjois-Kainuun Natura-alueiden osalta olisi nyt syytä selvittää lajin tämän hetkinen esiintyminen ja ryhtyä sen pohjalta toimenpiteisiin, joilla lajin esiintyminen turvataan.

Olemme ehkä liikaa luottaneet suojelualueiden pelastavan liito-oravan. Se ei kuitenkaan riitä. Meidän on tehtävä enemmän.

Me olemme ympäristöministeriössä jo aloittaneet liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaavien ohjeiden uudistamisen. Myös metsähallituksen on kannettava vastuunsa lajin pelastamisesta. Oravien koteja tuhoavien hakkuiden on loputtava.