- 16.08.2011

Kun sanat eivät riitä

Norjalaista yhteiskuntaa on kohdannut hirvittävä tragedia. Syvä suru ja järkytys valtaa mielen Oslon pommi-iskun ja sosiaalidemokraattisella nuorisoleirillä tapahtuneen karmean ammuskelun jälkeen. Lähes sata ihmistä, valtaosa nuoria, on menettänyt henkensä. Jokaisella heistä on läheisiä, jotka jäävät kaipaamaan rakkaitaan.

Teoista on pidätetty norjalainen 32-vuotias mies. Norjan poliisi kuvaili nettikeskusteluissa aktiivista epäiltyä ”äärioikeistolaiseksi kristilliseksi uhkonkiihkoilijaksi.” On vielä epäselvää, onko teon takana useampia henkilöitä.

Teko on kaikessa hirvittävyydessään ollut julkisuudessa olleiden tietojen perusteella tarkoin harkittu ja poliittisesti motivoitu. Julmuutta korostaa se, että kohteena oli hallitusvaltaan kohdistetun pommi-iskun lisäksi poliittinen nuorisoleiri, jossa osallistujat olivat teini-ikäisiä.

Ajassamme on jotain hyvin huolestuttavaa, kun vuoropuhelun sekä toistemme kunnioittamisen sijaan vihapuhe ja ääri-ilmiöt valtaavat alaa. Vielä huolestuttavampaa on se, että netissä yhä yleisemmät vihapuheet voivat muuttua äärimmäisessä tapauksessa tällaiseksi käsittämättömäksi väkivallan teoksi.

Tätä on vaikea ymmärtää. On myös vaikea ymmärtää, että tällaista voi tapahtua juuri Norjassa. Norja on yksi tasa-arvoisimmista ja hyvinvoivimmista maista maailmassa. Ulkopolitiikassaan Norja korostaa ihmisoikeuksia ja rauhan rakentamista.

Pääministeri Stoltenberg on korostanut, että kriisin hetkellä norjalaisten on pidettävä yhtä. On puolustettava avointa ja vapaata yhteiskuntaa sekä käytävä vapaata keskustelua teon syistä. Tarvitaan lisää avoimuutta ja lisää demokratiaa, Stoltenberg sanoi viisaasti.

Terroristiset teot, tulivat ne miltä taholta tahansa, pyrkivät usein juuri rajoittamaan vapaiden yhteiskuntien avoimuutta luomalla pelkoa ja tarvetta lisätä turvallisuutta. Pelolle ei saa antaa periksi.

Terroriteot ovat yhtä tuomittavia ja yhtä vastustettavia, oli taustalla mikä tahansa ääritaho. Terroria vastaan on toimittava puolustamalla juuri niitä avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan arvoja, joita vastaan teko on suunnattu.

Myös pohjoismainen yhteiskunta on haavoittuvainen, jos viha valtaa alaa yhteiskunnallisessa keskustelussamme. Mikään turvallisuuskoneisto ja valvonta ei voi yksinään estää kaikkea väkivaltaa.

Tarvitsemme laajaa keskustelua tällaisten tekojen syiden ehkäisemiseksi. On myös löydettävä keinoja vahvistaa yhteisöllisyyttä, toistemme ymmärtämistä ja jokaisen ihmisen ihmisarvon kunnioittamista.

Norjalaiset ansaitsevat kaiken mahdollisen tukemme. Surunvalitteluni norjalaisille tänä syvän surun hetkenä.

Tänään olemme kaikki norjalaisia.