Cameron pelaa vaarallista peliä

Kirjoitus Turun Sanomissa

Ison-Britannian pääministeri David Cameron piti Euroopasta linjapuheen, jossa hän hahmotteli EU-kriittiselle konservatiivipuolueelleen ulospääsyä ahdingosta kohti seuraavien vaalien voittoa. Euroopan tulevaisuus ansaitsee julkista keskustelua, jossa kansalaisten on oltava keskeisesti mukana. Silti jos jokainen maa yrittää vain ottaa rusinoita pullasta, johtaa se Euroopan unionin toimintakyvyn rapautumiseen ja koko Euroopan ahdingon syvenemiseen.

Brittikonservatiivit pelaavat EU-vastaisuudella mutta eivät uskalla ajaa maan eroa EU:sta. Iso-Britannia hyötyy Euroopan taloudellisesta yhtenäisyydestä liian paljon, jotta ero olisi pääministerin mielestä järkevää. Cameronin ratkaisu ongelmaan oli ehdotus siitä, että EU:sta tehdään brittien kannalta löyhempi. Sitten hän järjestää kansanäänestyksen vuonna 2017, jossa hän olisi uuden sopimuksen pohjalta valmis kannattamaan EU-jäsenyyttä.

Tällä hän hakee lähinnä mahdollisuutta voittaa seuraavat vaalit kotimaassaan: lupaus kansanäänestyksestä saa kriittiset konservatiivit uurnille, mutta jos uutta sopimusta ei saa neuvoteltua, voi hän myös peräytyä lupauksestaan. Cameron pelaa vaarallista peliä, mutta nurkkaan ajautuneena hän etsii omaa aloitetta ulospääsyyn.

Cameronin sisäpoliittinen ratkaisu voi kuitenkin vaikuttaa vakavasti koko Eurooppaan. Euroopan unioni on tiivistänyt jäsenmaiden taloudellista ja poliittista yhteistyötä tavalla, joka on taannut rauhan ja taloudellisen vaurauden Euroopassa vuosikymmeniksi. Nyt Euroopalla on taloudellisia vaikeuksia, mutta markkinoiden sääntelemättömyyden tai yksittäisen jäsenmaan julkisen talouden ongelmat tuskin ovat unionin syytä. Pikemminkin EU:n kautta näitä ongelmia nyt ratkotaan.

Jos ajaudutaan keskusteluun siitä, mitä kukin maa saa Euroopan unionista, päädytään kansallisen protektionismin maailmaan. Euroopan unionin hajoaminen johtaisi takaisin muutaman suurvallan ristiriitojen Eurooppaan. Esteet ihmisten liikkuvuudelle ja markkinatullit nousisivat koko Euroopan ja Suomen kaltaisen avoimen maan kilpailukyvyn kannalta haitallisella tavalla.

Samaan voidaan päätyä myös sillä, että jokainen maa alkaa rapauttaa Euroopan unionia omasta mielestään tarpeettomista vastuista luopumalla. Läntinen Eurooppa lopettaa aluetuet Itä-Euroopalle, itä jättää tavoittelematta ihmisoikeuksien parantamisen ja kaikki saattavat lopettaa yhteisen pyrkimyksen pelastaa ympäristömme ja ilmastomme tuholta.

Tähän Cameron viittasi puheessaankin, kun hän halusi rajoittaa EU:n valtaa esimerkiksi ympäristönsuojelussa. EU on ollut vahvimmillaan siinä, että se luo oikeudenmukaisia sekä terveyttä ja ympäristön tilaa parantavia pelisääntöjä isolla markkina-alueella. Sen vaikutus ulottuu koko maailmaan, kun on kyse vähäpäästöisten ratkaisujen käyttöönotosta tai lasten lelujen turvallisuudesta. Tätä yhteistyötä tarvitaan jatkossa niin Euroopassa kuin koko maailman tasolla enemmän, ei vähemmän.

Osallistavassa demokratiassa kansalaisille annetaan erilaisia tapoja vaikuttaa päätöksentekoon ja omaan ympäristöönsä myös vaalien välillä. Vihreät ajoikin läpi viime perustuslain uudistuksessa kansalaisaloitteen, jotta kansalaiset voivat tuoda eduskunnan päätöksentekoon tärkeinä pitämiään aloitteita.

Myös kansanäänestyksiä on järjestettävä useammin, siinä Cameron on oikeassa. Mielestäni kaikki merkittävät Euroopan unionia muuttavat perussopimusten muutokset on alistettava kansanäänestykselle. On kuitenkin iso ero siinä, haetaanko kansanäänestyksellä tukea yksittäisen jäsenmaan sisäpolitiikkaan vai koko Euroopan unionin kehittämiseen. Eurooppaa on nyt parannettava, ei hajotettava.