30.9.2015: Suomen ei kannata sulkeutua

(Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa 30.9.2015.)

Suomi on ollut Euroopan Unioniin liittymisestään lähtien aktiivinen jäsenmaa, joka on etujoukossa edistänyt Euroopan yhdentymistä ja arvopohjaista yhteistyötä.

Yhdistyneissä kansakunnissa meitä arvostetaan kestävän kehityksen maana, joka hoitaa velvoitteensa. Nyt Sipilän hallitus on romuttamassa tätä pitkään rakennettua linjaa.

Hallituksen epäsolidaarinen linja pakolaiskriisin ratkaisemisessa, kehitysyhteistyöleikkaukset ja änkyröinti Kreikka-ratkaisussa ovat muuttamassa Suomen kansainvälistä viiteryhmää. Olemme liittymässä osaksi itäisen Euroopan konservatiivisia jarrumaita Pohjoismaiden ja muiden Länsi-Eurooppaan suuntautuvien maiden sijaan.

Viimeisimpänä kiilaa jäsenmaiden väliin on lyönyt suhtautuminen Lähi-idän pakolaiskriisiin. Länsi-Euroopan äänestäessä hädänalaisten turvapaikanhakijoiden solidaarisen jakamisen puolesta jäi Suomi yksin pidättäytymään EU:n ministerineuvostossa. Määräenemmistösäännön vuoksi tämä kuitenkin painoi äänestyksessä ei-äänten kanssa samassa vaa’assa, solidaarista ratkaisua vastaan. Suomi oli mukana estämässä päätöksen hyväksymistä.

Kun kyse on EU:n yhteisestä kyvystä ratkaista inhimillistä hätää ja kun lapsia hukkuu Välimereen, ei Suomen pitäisi joutua arpomaan puoltaan. Suomen tulee aina olla ihmisarvon puolella.

Kehitysyhteistyöhön tehtyjen leikkausten jälki näkyy Suomen arvostuksessa YK:ssa, kun lähes puolet rahoista leikataan. Esimerkiksi Pelastakaa Lapset -järjestön avustusta leikataan luvatusta 5,1 miljoonasta 2,2 miljoonalla eurolla. Tämä samaan aikaan kun avun tarve kasvaa ja moni muu maa lisää avustuksiaan.

YK:n monenkeskeisten järjestöjen avustuksista leikataan keskimäärin 60 prosenttia. Viimeisimpinä tietoon tuli YK:n ympäristöohjelman UNEP:n kautta se, että Suomi lopettaa kokonaan ohjelman perusrahoituksen. Ohjelman rahoitus on jo nyt alimitoitettu suhteessa kasvaviin ympäristö- ja ilmastokriiseihin.

Suomi on aina ollut YK:n ympäristötyön merkittävä tukija. Juuri viime viikolla hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Niissä on uusia tavoitteita mm. ilmansaasteiden leikkaamisesta, uusiutuvasta energiasta ja puhtaan veden turvaamisesta. Joulukuussa Pariisissa on tarkoitus solmia ilmastosopimus, jossa maat sitoutuvat päästöjen vähentämiseen.

Hallituksen valitsema linja laskee maamme uskottavuutta ja heikentää ympäristöongelmien ratkaisemisen mahdollisuutta juuri kun sivistyneitä maita tarvitaan ilmastosopuun ja käytännön toimiin – enemmän kuin koskaan. Sipilän hallitus hylkää lapsemme ja tulevaisuutemme, koska sitä näyttää kiinnostavan vain, mitä ensi vuonna on viivan alla. Se on kova arvovalinta.

Hallitukselle voi esittää kysymykset: Onko sen Eurooppa-linjassa mitään arvoja vai onko EU-politiikka alistettu hallituksen sisäisille jännitteille? Onko hallitus leikkaamassa Suomen arvostusta tarkoituksella vai vain tietämättömyyttään?

Miksi kansainvälisyyttä korostava kokoomus ja pääministeripuolue keskusta hyväksyvät tämän?

Suomalaiset ovat tehneet pitkään työtä noustaksemme niiden joukkoon, jotka rakentavat reilumpaa maailmaa yhteisiä ratkaisuja etsien, positiivisena voimana paremman huomisen ja ihmisarvon puolesta.

Tästä muistutti myös EU:n komissaari Jyrki Katainen: Se joka rakentaa positiivisesti yhteisiä ratkaisuja, saa EU:ssa enemmän vaikutusvaltaa. Tämä oli myös oma kokemukseni ympäristöministerinä.

Rakentava ja positiivinen strategia tuottaa tuloksia. Sillä olemme saaneet arvostusta ja vaikutusvaltaa. Sitä ei kannata hukata.

Ylös