30.9.2015: Ryhmäpuheenvuoro valtioneuvoston tiedoksiannosta eduskunnalle kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista 30.9.2015

Arvoisa puhemies,

Suomi on tilanteessa, jossa on etsittävä uutta suuntaa.

Suomalaiset ovat aina pärjänneet vaikeina aikoina sillä,
että olemme pitäneet yhtä.

Olemme myös kansa, joka on kulkenut pitkän polun
1900-luvun alun Euroopan laidan köyhästä maasta
vauraaksi talouden, osaamisen ja koulutuksen edelläkävijäksi.

Yhtä meidän kannattaa pitää nytkin.

Sivistyksestä kannattaa pitää kiinni nytkin.

Meidän on uudistettava hyvinvointivaltiota,
jotta voimme pelastaa sen.

Hyvä uudistaminen tulee siitä,
että kaikki ovat osallisia ja
jakavat yhteisen päämäärän.

Mikä on tämä päämäärä?

Hallitus haluaa kyllä ”tehdä edes jotain”,
mikä tarkoittaa suuria leikkauksia
koulutuksesta, pienituloisilta, heikoimmilta – ja nyt,
työtätekevien palkoista.

Sillä ei ole kuitenkaan tarjota visiota siitä,
miksi näitä leikkauksia tehdään.
Kyllä, velka on ikävä asia. Sen hallitus sanoo.

Mutta minkälaista Suomea näillä päätöksillä rakennetaan?
Tämä on hallituksen heikkous.
Se ei osaa itsekään sanoa sitä.
Teot kuitenkin puhuvat puolestaan.

Hallitus ajattelee, että Suomen pitää kilpailla
halvemmilla hinnoilla ja alhaisemmilla palkoilla,
pidemmillä työajoilla,
heikommalla koulutuksella,
heikommalla ympäristönsuojelulla,
perinteisillä luonnonvaroilla sekä
sulkeutuvalla kansainvälisellä asemalla.

Näyttää kovasti siltä, että
Sipilän hallituksen linjalla Suomesta tehdään
kasvavien tuloerojen,
halvan työvoiman ja
matalan osaamisen raaka-ainevarastoa.

Mutta, tällaisella strategialla,
ei voi ikinä
päästä maailmantalouden edelläkävijäksi.

Ja maailmantalouden edelläkävijät
menestyvät aina paremmin
kuin halvalla hinnalla kilpailevat peesaajat.

Suomalaiset ansaitsevat parempaa.

Vihreät haluaa uudistaa Suomea,
ei mennä näköalattomien ja ylisuurten leikkausten tielle.

Ensinnäkin,
tulevaisuuden kasvusta leikkaaminen
on hölmöläisten hommaa.

Juuri sitä Sipilän hallitus on tekemässä
kun se leikkaa koulutuksesta ja kasvatuksesta.

Panostukset innovaatioihin ja tutkimukseen auttaisivat
taloutemme uudistumista osaamiseen,
joilla on kysyntää koko maailman siirtyessä
älykkäisiin ja vähähiilisiin ratkaisuihin.

Kustannuskilpailukykyä tärkeämpää on
osaamisen, teknologian ja niiden soveltamisen kilpailukyky.
Sillä saadaan tuottavuutta työelämään.

Koko historiamme ajan me olemme nousseet
tekemällä asioita järkevämmin,
ei alhaisilla palkoilla.
Toiseksi, meidän on tuotava työmarkkinoidemme pelisäännöt
reilulla tavalla 2000-luvulla –
eikä katsottava peräpeiliin.

Siksi työelämäpaketissa on oltava myös parannuksia,
jotka vastaavat työn muuttumiseen.

Pätkätyöläisten, pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien
sosiaaliturvan vahvistamisella voidaan lisätä työn määrää.
Perustulo olisi ratkaisu moneen,
sen kokeilemista on vauhditettava ja tehtävä se kunnolla.
Työaikapankit ja työajan joustot
sekä perhevapaiden kustannustenjako
ovat tapoja parantaa työhyvinvointia ja
lisätä työn tuottavuutta.

Paikallinen sopiminen olisi hyvä tapa
edistää joustavuutta niin
työnantajalle kuin työntekijällekin –
mutta sekin edellyttää tasapuolisuutta ja luottamusta.

Arvoisa puhemies,

Ei ole mitään takeita, että hallituksen esitys
palkkojen leikkauksesta lisäisi työpaikkoja.
Se kyllä heikentäisi kotimaista kysyntää
ja talouskasvua.

Kyse on ”toivotaan, toivotaan” -ajattelusta,
jossa yksi asia on varma:
hallitus leikkaa miljardin euron luokassa julkisen sektorin ammateista
ja siirtää rahat pääosin suuryritysten tulokseen.

Sisäinen devalvaatio on riskialtista hommaa,
erityisesti näin huonosti tehtynä.

Hallituksen alkuperäinen suunnitelma oli leikata
erityisesti pieni- ja keskipalkkaisten
naisvaltaisten alojen palkkoja
pienentämällä sunnuntailisiä ja ylityökorvauksia.

Hallitus oli valmis leikkaamaan jopa 10 prosenttia
sairaanhoitajien, kätilöiden, kaupan myyjien,
poliisien ja palomiesten palkkoja.

Pääministeri sanoi Yleisradiolla puheessaan,
että koska emme halua joutua kriisimaiden tielle,
keinoista voidaan puhua,
mutta ”tavoitteesta ei voi tinkiä”.
Ja näin sanoen teki ennenkuulumattoman esityksen,
jossa hallitus leikkasi palkkoja ja
käänsi työoikeuden päälaelleen:
laki suojeleekin työnantajia kustannuksilta,
eikä takaa työntekijän perusoikeuksia.

Onneksi suomalaiset ihmiset eivät olleet sitä valmiita nielemään.
Haluan kiittää suomalaisia siitä, että
yli 30 000 ihmisen mielenilmaus ja
kätilöiden tv-esiintyminen
saivat hallituksen perääntymään
lisien leikkaamisesta.

Se osoittaa, että tämä hallitus ei voi tehdä mitä vaan –
vaikka se haluaisi.

Ihmiset voivat vaikuttaa.
Myös vaalien välillä.

Arvoisa puhemies,

Hallituksen uusi esitys sisältää yhä ongelmia.

Edelleen hallitus luulee olevansa viisaampi
kuin työntekijät ja työnantajat
pakottavalla palkkojen leikkauksellaan.

Nyt kohteena on 30% lomarahoista,
julkisen sektorin lomapäivät,
arkivapaat sekä sairauspäivärahan karenssi ja
korvaustason alentaminen.

Ehdotus lomarahoista on askel eteenpäin.
Se kohdistuu oikeudenmukaisemmin tulojen perusteella.
Vielä muutama viikko sitten pääministeri sanoi,
että hän ei voinut muuta kuin leikata hoitajien lisiä.

On kuitenkin ilmennyt, että pakottava esitys
tuo myös yli 200 000 ihmistä lisää lomarahojen piiriin.

Minkälainen sisäinen devalvaatio se on,
jossa satunnaisin perustein
toiset saavat lisää kuin toisilta leikataan?
Julkisella alalla yli 15 vuotta palvelleiden ikälisän
poistamisen järkevyyttä epäilevät hallituksen omat asiantuntijatkin.
Miksi lomaksi neuvoteltu palkankorotus on leikattava,
jos ei rahaksi neuvoteltu?

Eräs tuttu lastentarhanopettaja kertoi itkien
suruaan alan arvostuksen puutteesta.
Ryhmäkokoja kasvatetaan,
ja samalla aiotaan viedä 8 lomapäivää pois –
vaikka tässä korkeakoulutetussa ammatissa
jää palkasta vain 1 700 euroa kuussa käteen.

Lomaleikkuri haiskahtaa
populistiselta kateudelta,
ei tosiasioihin perustuvalta politiikalta.

Tälläkö Suomen viennin pitäisi nousta?
Tärkeiden ammattien arvostusta loukkaamalla?

Tässä on muistutuksia siitä, että hallituksen EI
pitäisi sotkeutua asioihin, jotka sille eivät kuulu.
Palkkaneuvottelut ovat työnantajan ja työntekijän
välinen asia.

Kaikkein ikävin asia on se,
että hallitus näkee sairauden rangaistavana asiana.

Ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus
voi johtaa sairausten pitkittymiseen.
Pitkäaikaissairaat, jotka joutuvat olemaan
toistuvasti yksittäisiä päiviä hoidoissa,
häviävät tuhansia euroja palkassaan.

Se on yksiselitteisesti väärin.

Kokemus osoittaa, että sairauspoissaoloja
hillitsee parhaiten luottamus ja hyvät käytännöt,
ei kuri ja rangaistukset.
Arvoisa puhemies,

Esitys ei ole edelleenkään tasapuolinen.
Edelleen se kohdistuu enemmän naisiin.
Ja edelleen se on sanelua.

Paljon parempi ratkaisu saadaan aikaan,
jos hallitus antaa
työntekijöiden ja työnantajien neuvotella siitä.

Nyt ei ole kyse siitä, että
hallitus laittaisi korporaatiot polvilleen.

Nyt on kyse tavallisista ihmisistä.
Heidän perheistään.
Heidän työnsä arvostuksesta.
Siitä että hallitus haluaa tietoisesti leikata
yhteiskunnalle tärkeistä poliisin, opettajan ja hoitajan töistä
ja siirtää rahaa yksityisille työnantajille.

Palkoista sopiminen _on_
työmarkkinajärjestöjen perustehtävä.

Hallituksen sotkeutuminen siihen uhkaa tehdä
seuraavista palkkaneuvotteluista kriisin paikan Suomelle.
Viisas hallitus vetäytyisi uhkauksestaan.

Hallituksen pitää poistua
Elinkeinoelämän keskusliiton selän takaa ja
huomioida kaikkien suomalaisten etu.

Mitä hyvä työmarkkinajärjestöjen sopimus voisi sitten sisältää?

Hyvässä sopimuksessa myös parannetaan
työntekijöiden ja pienyrittäjien asemaa.

Eri alojen tarpeet ovat erilaisia,
osa tavoitteesta voisi olla alakohtainen.

Kotimaista ostovoimaa ja pienituloisten palkkoja ei saa
heikentää kohtuuttomasti.

Siksi osa kustannuskilpailukyvyn lisäyksestä voitaisiin toteuttaa
alentamalla työnantajien sivukuluja laskematta palkkoja.
Osan voisi kohdentaa erityisesti pienyritysten
työllistämisen helpottamiseen.

Ilman samanaikaista elvytystä sisäinen devalvaatio
johtaisi suurella riskillä vain syvenevään lamaan.

Ja lopuksi, tärkeämpää kuin kustannuskilpailukyky,
on kuitenkin palkkamaltti sekä tuottavuuden parantaminen.

Jos näihin on työmarkkinoilla suurta valmiutta,
ei sitä kannata uhrata riitelylle palkkojen leikkaamisesta.

Arvoisa puhemies,

Suomi nousee yhteistyöllä ja yhdessä sopimalla.
Nostetaan ihmisiä työelämään, ei rankaista.
Viisas hallitus antaisi maltilla tilaa sopimiseen.

Ei saa hätäillä ja hosua joka suuntaan,
vain, koska pitää ”tehdä edes jotain”.

Hyvinvointivaltion uudistaminen on tehtävä yhdessä.

Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-esityksen:

”Eduskunta katsoo, että hallituksen toimet
palkkojen ja sairauspäivärahan leikkaamiseksi
heikentävät kotimaista ostovoimaa
ja suomalaisten työntekijöiden asemaa kohtuuttomasti.
Hallitus ei ole pystynyt osoittamaan, että yksipuolisella sanelulla
tehty päätös auttaisi Suomen taloutta.
Yhteiskunnan vakautta tarpeettomasti
vaarantavien toimien perusteella eduskunta katsoo,
että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”

Ylös