30.11.2012: Kansallispuistot luonnonsuojelun kruununa

Kirjoitus Turun Sanomissa

Ympäristöministerin tehtävänä on mielestäni aina puolustaa suomalaisen luonnon ja ympäristön tilaa. Joskus nämä velvollisuudet ovat raskaita. Toisinaan ne ovat iloisia toimia luonnonsuojelun ja ihmisten luontosuhteen syventämiseksi. Jälkimmäistä edustaa hanke uusien kansallispuistojen perustamiseksi.

Viime kesäkuussa päätin käynnistää laajan kansallispuistoverkon laajentamisen arvioinnin.

On ollut ilo seurata kuinka kansallispuiston tavoitteleminen on herättänyt innostunutta liikehdintää eri puolilla Suomea. Kansalaisjärjestöt, kunnat ja maakunnat ovat yhdessä lähteneet tekemään ehdotuksia. Menneiden vuosikymmenien suojeluristiriidat ovat takana: luonnonarvojen vaaliminen ja luontomatkailun edistäminen on saanut näissä hankkeissa vahvan alueellisen tuen.

Aloitteita uusista puistoista tuli 17 ja lisäksi kaksi esitystä nykyisten kansallispuistojen kehittämiseksi. Ympäristöministeriössä tehtiin laajin kansallispuistoverkoston eliö- ja luonnonmaantieteellisen kattavuuden arviointi sitten 1970-luvun. Paikallinen tuki hankkeille oli myös keskeinen kriteeri.

KANSALLISPUISTOISSA PYRITÄÄN säilyttämään Suomen luonnon kansallisesti ja kansainvälisesti arvokkaimmat kohteet, niiden eliölajisto ja erilaiset elinympäristöt sekä maisemalliset erityispiirteet. Kansallispuistot säilytetään mahdollisimman luonnontilaisina. Lisäksi ne ovat yleisölle avoimia luonnonnähtävyyksiä, joiden matkailu- ja retkeilyarvo on huomattava. Suomessa on tällä hetkellä 37 kansallispuistoa.

Tällä viikolla päätin viedä neljä kansallispuistoaloitetta jatkovalmisteluun. Aloitteet ovat Käsivarren Suurtunturit, Olvassuo, Konnevesi ja Salon Teijo. Kaikki alueet sijaitsevat valtion mailla. Metsähallitusta tekee valituista aloitteista lisäselvitykset, joissa tarkastellaan muun muassa hankkeen valtiontaloudellisia vaikutuksia ja palveluiden tarvetta sekä ehdotetaan alueille rajauksia. Kussakin hankkeessa on omia haasteitaan eikä lopputulos ole vielä selvä. Selvitysten perusteella hallituksessa päätetään kansallispuiston perustamisesta.

Lisäksi ympäristöministeriö toteuttaa vuonna 2014 Suomenlahti-teemavuonna arvioinnin Suomenlahden merellisten kansallispuistojen kehittämisestä. Tässä yhteydessä arvioidaan Saaristomeren, Tammisaaren ja Itäisen Suomenlahden nykyisten puistojen lisäksi myös Porkkalan esitys. Herkän saaristoluonnon vaalimisessa on selkeitä parannustarpeita.

 

VARSINAIS-SUOMESTAKIN NOUSI ehdokas, joka pääsi jatkoon. Salon Teijo on osittain valtion retkeilyaluetta ja luonnonsuojelualuetta. Uusi kansallispuisto olisi lounaisen rannikon ainoa mannerpuisto. Teijolle ovat luonteenomaista kalliomäet ja suuri luontotyyppien kirjo. Myös alueen linnusto on rikas. Teijon luontoympäristö rajautuu luontevasti Mathildedalin kulttuuriympäristöön, jossa on jäljellä paljon vanhan ruukkiyhdyskunnan rakennusperintöä. Salon kaupunki, alueen matkailuyrittäjät ja monet muut paikalliset tahot ajavat aktiivisesti kasallispuiston perustamista valtion maille.

Lounaisen Suomen kallioiset rannikot ansaitsevat oman kansallispuiston. Jatkovalmistelussa Teijon osalta on syytä arvioida erityisesti retkeilyalueen liittämistä suojeluverkkoon, jotta kansallispuiston perustaminen on mahdollista.

Kansallispuistot ovat luonnonsuojeluverkostomme kruunu. Niiden kautta kaikilla suomalaisilla – koululaisista eläkeläisiin ja Helsingistä Enontekiöön – on mahdollisuus tutustua arvokkaimpaan luontoomme, saada elämäniloa ja vahvistaa ymmärrystään luonnosta.

Ylös