25.5.2012: Arktisen ympäristön kunnioittamista kilpajuoksun sijaan

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa

Arktinen luonto on saanut olla ihmiskunnan historian ajan rauhassa vakaan jääpeitteen alla tai saavuttamattomien luonnonolojen takia. Ihmisen kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttama ilmastonmuutos on kuitenkin vauhdittanut erityisesti arktisen alueen lämpenemistä ja uhkaa sen hauraita luonnonoloja.

Arktis on keskeinen haaste ihmiskunnan kyvylle ymmärtää oman toiminnan kestämättömyyden seuraukset – ja kykyyn ottaa oppia niistä.

Maapallomme luonnonvarat hupenevat kiihtyvällä vauhdilla, kun maailman väestö vaurastuu, teknologia kehittyy ja kulutus kasvaa. Raaka-aineiden hintojen nousu ja kiihtyvä kilpailu luonnonvaroista lisäävät koko ajan painetta uusien alueiden raaka-aineiden hyödyntämiselle.

On politiikan tehtävä asettaa kilpajuoksulle rajat, jottei Arktiksen hyödyntäminen vain syvennä taloutemme ongelmia ja ympäristöriskejä. Ensin on asetettava hyödyntämiselle kestävät rajat, sitten on käytettävä parasta mahdollista ympäristötekniikkaa toiminnan kestävyyden varmistamiseksi.

Suomalaiselle osaamiselle on tarvetta Arktiksella, mutta meidän on varmistettava että osaamistamme käytetään kestävällä tavalla.

Esimerkiksi Shellin suunnittelema öljynporaushanke Alaskan pohjoispuolella suuntautuu alueelle, jolla on puolet vuodesta pysyvä jääpeite. Suunnitellun talvikauden suojakannen pettäessä jääpeitteen alla tapahtuvan öljyvuodon torjunta olisi käytännössä mahdotonta. Myös kesäkaudella se olisi poikkeuksellisen vaikeaa. Arktisen luonnon kyky kestää öljyonnettomuutta on olematon, sillä kylmissä oloissa luonnon uusiutumiskyky on hidas.

Hallitsemattomia riskejä ei pitäisi ottaa, eikä Suomen pitäisi olla sellaisiin osallinen.

Näiden riskien estämiseksi me tarvitsemme Pohjoisnavan ydinalueelle moratorion eli täyssuojelun Antarktiksen tapaan. Nykyinen merioikeus ei riitä kattamaan ympäristölle aiheutuvia riskejä. Kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön ja Arktisen neuvoston suunnittelemat luonnonsuojelualueverkostot muille herkille vesialueille on saatava myös nopeasti kansainvälisellä yhteistyöllä voimaan.

Sen lisäksi tarvitaan tiukat reunaehdot muiden arktisten alueiden laivareittien ja luonnonvarojen mahdolliselle hyödyntämiselle. Tähän tähtäävät Arktiksen öljyntorjunta- ja onnettomuusvalmiuden kehittäminen, laivojen paremmat turvallisuusmääräykset ja tiukemmat päästörajoitukset.

Venäjän pohjoispuolelle avautuvalla Koillisväylällä ei ole mitään öljy- tai onnettomuusvalvontaa olemassa. Tarvitaan tiukempia kriteereitä ja parempaa monitorointia laivoille, jotka näillä vesillä voivat kulkea. Samoin tarvitaan tiukempia päästörajoituksia Koillisväylää käyttäville aluksille. Ilman rajoituksia laivojen aiheuttamat nokipäästöt ja pienhiukkaset vain kiihdyttäisivät pohjoisen jäätiköiden sulamista entisestään jään pinnan tummentuessa.

Suomen hallitus on parhaillaan linjaamassa omia prioriteettejaan arktisella alueella, jotka lähtevät siitä että taloudellisessa hyödyntämisessä kunnioitamme aina ympäristökestävyyden rajoja. Tähän ympäristövastuuseen on suomalaista osaamista tarjolla niin telakoilla kuin vaikkapa Ilmatieteen laitoksella ja yliopistoilla. Käytetään Arktis-osaamistamme siihen. Meidän on kansainvälisellä yhteistyöllä estettävä holtiton kilpajuoksu arktisten luonnonvarojen perään.

Opetus ihmisen toiminnan haitallisista vaikutuksista ei saa olla se, että hyödynnämme niitä vain vauhdittaaksemme ympäristökatastrofia. Jos näin käy, on se surullinen esimerkki ihmisten kyvyttömyydestä ymmärtää oman toimintansa seurauksia.

Ylös