28.1.2011: Luonnon monimuotoisuutta ja kansallispuistoja

Yhteisen maapallomme evoluutiohistorian näkökulmasta oman aikamme isoin asia on lajien kuudes sukupuuttoaalto. Vaikka lajeja on aina kuollut ja syntynyt, tällä hetkellä sukupuuttovauhti on monikymmenkertainen taustasukupuuttovauhtiin verrattuna.

Ilman suunnanmuutosta vauhti vielä kymmenkertaistuu tulevaisuudessa. Esimerkiksi liitukauden lopulla, kun tyrannosauruskin katosi, hävisi äkillisen mullistuksen myötä noin 75 pronsettia kaikista lajeista. Ennuste oman aikamme sukupuuttojen kokonaismäärälle on noin 25 prosenttia lajeista.

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on suoraa seurausta ihmisen toiminnasta. Metsiä kaadetaan, vesistöjä pilataan, kalakannat romahtavat liikakalastuksen takia. Myös ilmastonmuutos köyhdyttää monin paikoin luonnon monimuotoisuutta.

Ainoan maapallomme luonto ei ole olemassa vain ihmistä varten. Monimuotoisuudella on ihmisestä riippumaton itseisarvo. Luonnon monimuotoisuudella on kuitenkin monipuolinen suhde omaan hyvinvointiimme.

Luonnon ekosysteemipalvelut, kuten puhdas vesi ja ruoka sekä luonnon tarjoamat muut raaka-aineet, ovat riippuvaisia ympäristön tilasta. Ilmastonmuutos vähentää kovaa vauhtia maanviljelyyn soveltuvaa pinta-alaa. Saasteet ja kemikaalit pilaavat pohjavesiä ja hengitysilmaamme.

Myös Suomessa luonnon monimuotoisuus on heikentynyt. Viime joulukuussa ilmestynyt Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 osoittaa, että tavoitteessa pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä ei ole onnistuttu. Uusi tavoitevuosi on 2020. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa, jotta luonnon monimuotoisuus otetaan tosissaan kaikissa linjauksissa.

Suomessa joka kymmenes laji on edelleen uhanalainen, pesivistä lintulajeista vielä useampi. Suurin osa uhanalaisista eliölajeista asuu metsissä, jossa metsätalouden aiheuttamat muutokset, kuten muutokset lajistosuhteissa, puiden ikärakenteessa ja lahopuun määrässä, ovat ensisijainen syy monelle pulassa olevalle lajille.

Pelkkä puiden määrä tai kuutiotilavuus takaa sitä, että metsiemme käyttö olisi kestävällä tasolla. On nähtävä metsä puilta. Metsänhoidossa on siirrettävä painopiste avohakkuista jatkuvan kasvun metsänhoitoon. Itämeren suojelu edellyttää erityisesti maatalouden päästöjen vähentämistä.

Etelä-Suomessa tarvitaan myös yhtenäisiä kansallispuistoja. Onkin hienoa, että tämä hallitus on antanut viimeisen vuoden aikana kaksi esitystä uusista kansallispuistoista: Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan perustettava Selkämeren kansallispuisto sekä Sipoonkorven kansallispuisto.

Selkämeren kansallispuiston perustamisessa on otettu huomioon kaikki esimerkiksi kalankasvatukseen liittyvät kohtuulliset vaatimukset. Kansallispuisto ei muuta esimerkiksi rakentamisten rajoituksia näiden jo suojeltujen alueen ulkopuolella. Sen sijaan se tuo lisää valtion resursseja ja palveluita alueen ainutlaatuisen meriluonnon säilyttämiseen ja siitä nauttimiseen.

Siksi minua on hämmästyttänyt monien Varsinais-Suomen kansanedustajien, kuten Esko Kivirannan(kesk) ja Ilkka Kanervan (kok), kansallispuistoa vastustavat eduskuntapuheenvuorot. Luonnonsuojelun arvo on ymmärrettävä myös konkreettisessa päätöksenteossa ja erilaisten kaupallisten intressien ristipaineessa.

Monimuotoinen ja puhdas luonto antaa merkitystä ja hyvinvointia meille ihmisille suoraan parempana elämänlaatuna. Minulle suurinta nautintoa on viettää aikaa Turun saaristossa meren ja luonnon syleilyssä. Isänmaan luontoarvot kannattaa säilyttää tuleville sukupolville.

Kirjoittaja on turkulainen kansanedustaja ja vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Ville Niinistö

(Julkaistu Turun Sanomissa 28.1.2011)

Ylös