Ville Niinistö - parempaa sanottavaa

Sata-komitean kevyet joulupaketit (Turun Sanomat -kolumni 29.12.09)

Sata-komitealle oli asetettu kovat tavoitteet, olihan hallitusohjelman mukaan sosiaaliturvan uudistuksen tavoitteena sosiaaliturvan selkeyttäminen, köyhyyden vähentäminen, työn kannustavuuden lisääminen ja riittävän perusturvan takaaminen kaikissa elämäntilanteissa.

Muuttunut taloussuhdanne vaikeutti odotusten lunastamista. Silti Sata-komitea pystyi esittämään parannuksia sosiaaliturvaan, jotka lisäävät perusturvan universaaliutta ja henkilökohtaisuutta. Esimerkiksi työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen auttaa kahden työttömän perheissä työllistymistä estävien kannustinloukkujen purkamisessa. Asumistuen yksinkertaistaminen on myös tärkeä uudistus.

Taloudellisesti suurimmiksi panostuksiksi jäivät jo väliraportissa esitetyt takuueläke pienituloisimmille eläkeläisille sekä kaikkien perusturvaetuuksien sitominen indeksiin. Komitea esittää lakisääteistä sosiaaliturvan tason riittävyyden arviointia kerran neljässä vuodessa, mikä pakottaa jokaisen hallituksen arvioimaan sosiaaliturvaa kokonaisuutena.

Äänestyksen jälkeen komitean enemmistön kannaksi tuli, että toimeentulotuen perusosa pitäisi siirtää kunnilta Kelan maksettavaksi. Enemmistön kanta lisää poliittista painetta hallituksen ainoalle Kela-siirtoa vastustavalle puolueelle Kokoomukselle.

Perusturvan tason heikkoudesta johtuen toimeentulotuesta on tosiasiassa muodostunut keskeinen osa monien perusturvaa, ja siksi sen maksaminen kuuluu valtiolle. Sivistysvaltio ei hae säästöjä perusturvan maksaminen vaikeudesta. Kela-siirto vähentäisi toimeentulotukeen liittyvää byrokratiaa ja vapauttaisi sosiaalityöntekijöiden aikaa ihmisten auttamiseen.

Sata-komitean hyvät esitykset loppuvat kuitenkin kesken. Pettymys on se, että komitea ei lähes ollenkaan kyennyt vastaamaan kaikkein vähäosaisimpien aseman parantamiseen.

Perusturvajaoston puheenjohtajana toiminut Osmo Soininvaara kuvasi ongelmaa loppuraportin täydentävässä lausunnossaan: voidaan keskustella siitä, pitäisikö köyhälle antaa kala vai onki, mutta jompikumpi pitäisi joka tapauksessa antaa.

Tämä ei ollut edes rahakysymys. Yllättäväksi esteeksi muodostui erityisesti työmarkkinajärjestöjen nihkeys vähäosaisten aseman parantamiseen. Perusturvaa ei haluttu nostaa ilman ansioturvan nostamista, vaikka sen taso on jäänyt yhä enemmän ansioturvasta jälkeen.

Näin ollen toinen vaihtoehto olisi pitänyt toteuttaa: työn ja sosiaaliturvan paremmalla yhteensovittamisella kannustaa työttömiä työn vastaanottamiseen ja lisätä pienituloisen työn kannattavuutta. Tässäkin työmarkkinajärjestöt harasivat vastaan. Ei ollut ihme, että Sata-komitean jäseninä olleet köyhyystutkijat Heikki Hiilamo ja Helena Hiila purkivat pettymystään Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessa 4.12. 

Korkea rakennetyöttömyys on paitsi inhimillisesti myös kansantaloudellisesti kallista. Suomella ei ole taloudellisessa taantumassa varaa ihmisten syrjäytymiseen työelämästä, mutta juuri siihen nykyinen sosiaaliturvamme johtaa. Työttömältä menee keikkatyön palkasta keskimäärin 63% sosiaalitukien pienenemiseen ja veroihin. Usein keikkatyöstä jää vain viidennes käteen. Kannustinongelmat johtavat ihmisten passivoitumiseen ja työelämästä syrjäytymisen pitkittymiseen.

Sata-komitean työ osoittaa, että konsensuksen muodostaminen laajoista kokonaisuuksista on vaikeaa. Komitea on tehnyt arvokasta työtä, mutta kokonaisuudistusta esitys ei tarjoa. Viime kädessä poliittinen vastuu jokaisen suomalaisen sosiaaliturvasta kuuluu poliittisille päättäjille ja eduskunnalle.