Ville Niinistö

Turun Sanomat 24.2.2012

Unohtakaamme hetkeksi karttaleikit. Onko suomalainen kunnallispäätöksenteko riittävän vahvaa, jotta voimme tarjota kaikille kansalaisille yhdenvertaiset hyvinvointipalvelut? Kokevatko ihmiset poliittisen päätöksenteon läheiseksi ja omat vaikutusmahdollisuutensa hyviksi? Useimmat asiaan perehtyvät vastaavat todennäköisesti ei. Kuntauudistuksesta on tehtävä yhteistyössä suomalaista demokratiaa vahvistava hanke, jolla turvataan hyvinvointipalvelujen rahoittaminen. 

Tällä hetkellä kunnat ovat liian kaukana, jotta ihmisten osallisuus ja lähipalvelujen turvaaminen toteutuisi. Ne ovat kuitenkin myös liian heikkoja, jotta ne voisivat tuottaa hyvin peruspalveluja ja jotta kaupunkiseutujen maankäyttö ja liikenne voisivat olla mielekkäästi suunniteltua. 

Virkamiestyöryhmän pohjaesitys kuntarakenteen uudistamisesta on herättänyt monissa vastustusta. Huoleen palveluista ja vaikutusmahdollisuuksista on pystyttävä vastaamaan paremmin kuin tähän mennessä. Uudistuksen toteuttamisessa on välttämätöntä, että se vahvistaa osallisuutta ja demokratiaa, ei heikennä sitä.
 
Kuntarakenteen uudistaminen on välttämätöntä. Nykyisellä rakenteella ei voida turvata kuntalaisten yhdenvertaisuutta tai huolehtia palveluista. 

Jo nyt kuntalaiset ovat palveluiden suhteen eriarvoisessa asemassa. Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heiketessä erot palveluissa korostuvat ja enemmistöllä kunnista olisi vaikeuksia selvitä tehtävistään. Kilpailu parhaista veronmaksajista on johtanut erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla huonoon maankäyttöön. 

Kuntauudistuksessa tarvitaan kunnanosatason demokratian vahvistamista. Puhtaasti paikallisista asioista päätetään paikallisella tasolla. Ylikunnallisista asioista kuten maankäytöstä, liikenteestä ja asumisesta sekä terveydenhuollosta päätetään nykyistä kuntia suuremmissa yksiköissä. Samalla voidaan lakkauttaa kuntayhtymien epädemokraattisia yhteistyöelimiä. 

On sama, millä nimellä ylemmän tason yksiköitä kutsutaan. Oleellista on periaate: koko aluetta koskevat asiat päätetään alueen tasolla, paikalliset asiat paikallistasolla. Kummankin tason päättäjät valitaan suorilla vaaleilla ja päätökset tehdään kuntalaisten ääntä kuunnellen.

Kuntien määrästä puhuminen ei ole olennaista. Uudistuksen minimivaatimuksena on se, että kaupunkiseudun maankäytön ja liikenteen kysymykset voidaan ratkaista demokraattisella päätöksentekotasolla. Järjestelmän yksinkertaisuuden takia olisi hyvä, jos sama elin voisi myös vastata sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä, mikä ehkäisisi eriarvoistumiskehitystä.
 
Rinnalle tarvitaan paikallista päätöksentekoa. Entistä suuremmissa kunnissa päätöksenteko etääntyy, ellei mukana ei ole toimivaa lähidemokratiaa.

Paikallistason valtuutetuilla on oltava valtaa ja rahaa päättää esimerkiksi peruskoulusta, päivähoidosta, asemakaavoista ja kotipalveluista. Suomessa monet kritisoivat nykyisiä kunnanosademokratian kokeiluja ja syystä: niillä ei ole valtaa ja rahaa ollakseen toimivia. Ei tarvitse mennä Ruotsia kauemmas löytääkseen toimivaa kunnanosatason demokratiaa. Hallitus onkin päättänyt aloittaa valmistelun uusista kunnanosatason demokratiaa ja ihmisten osallisuutta vahvistavista ratkaisuista.
 
Jos yhdessä päädymme tällaiseen kahden päätöksentekotason malliin voisi se olla tie ulos nykyisestä pattitilanteesta, jossa toiset painottavat ylikunnallisen päätöksenteon tärkeyttä ja toiset paikallisuutta. Molemmilla on sijansa. Kuntien on oltava samaan aikaan vahvoja ja lähellä ihmisiä.

Turun Sanomat 23.12.2011

Durbanissa käytiin dramaattiset ilmastoneuvottelut, joista ei käänteitä ja jännitystä puuttunut. Lopulta neuvottelutulos saatiin aikaan 30 tuntia yliajalla yötä päivää kestäneen rutistuksen jälkeen. Pelissä oli koko YK:n ilmastoneuvottelujen uskottavuus. Epäonnistumiseen ei ollut enää varaa.

Kansainvälisesti Durbanin ilmastoneuvottelujen tulos on otettu vastaan kaksijakoisesti. Toisaalta ilmastoneuvotteluissa saatiin merkittävää edistystä kaikkien maiden sitouduttua tulemaan osaksi sitovaa ilmastosopimusta vuonna 2015. Myös käytännön ratkaisut etenivät. Toisaalta nykyiset päästövähennystavoitteet eivät riitä rajoittamaan ilmastonmuutosta alle kahteen asteeseen. Lisätoimia tarvitaan jo ennen uuden sopimuksen voimaantuloa.

Tulos oli silti historiallinen. Ensimmäistä kertaa kaikki maat sitoutuivat tulemaan osaksi laillisesti sitovia päästövähennysrajoituksia. Kun kaikki suuret taloudet tulevat tiekartan myötä laillisesti sitovien päästövähennysvelvoitteiden piiriin, on tämä selvä merkki myös markkinoille. Päätös saa jo nyt vihreän talouden investoinnit liikkeelle.

Neuvottelutuloksen vastaanotto Suomessa on kuitenkin ollut hyvin erikoinen. Yhdessä rintamassa taantumukselliset voimat ovat käyneet kritisoimaan tätä historiallista ilmastosopua.

Tämä kuvaa Suomessa vallitsevaa nihkeilyn ilmapiiriä, joka hidastaa uuden vihreän talouden rakentamista. Nyt on aika ilmastotoimille. Ilmastonihkeilyn aika kannattaa lopettaa heti, jos haluaa päästä voittajaksi vihreässä teollisessa vallankumouksessa.

Päästövähennykset, resurssitehokkuus ja vihreä talous ovat tie ulos myös tästä taloustaantumasta. Luonnonvarojen vähentyessä raaka-aineiden hinnat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana karanneet pilviin erotuksena historiallisesti alenevasta kehityksestä. Hintojen nousu jatkuu lähivuosikymmeninä, koska ihmiskunta jo nyt ylikuluttaa luonnonvaroja.

Ne maat, jotka kykenevät saamaan enemmän irti vähemmästä, tulevat menestymään. Saksan ympäristöministeriön selvityksen mukaan EU:n nykyisen 20 prosentin päästövähennystavoitteen nostaminen 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä toisi Eurooppaan kuusi miljoonaa uutta työpaikkaa.

Mitä Durbanin päätökset merkitsevät Suomelle? Ilmastonmuutoksen torjuminen on tietysti suomalaisten edun mukaista. Käsistä karannut ilmastonmuutos tulisi uhkaamaan hyvinvointiamme.

Toiseksi, kaikkien maiden mukaantulo päästövähennysten piiriin parantaa myös Suomen teollisuuden kilpailuasemaa sekä vähentää hiilivuodon riskiä. Ja kolmanneksi Suomella on vahvaa osaamista vihreässä taloudessa, jonka vientinäkymiä tämä sopimus kasvattaa huomattavasti.

Metsien hiilinieluista saavutettu kompromissi oli sekin lähellä Suomen ajamaa tavoitetta. Saimme läpi päätavoitteemme siitä, että metsien käyttöä energiaksi ja teollisuuden raaka-aineeksi ei rajoiteta. Suomelle asetettu metsien hiilen sidontavelvoite on kohtuullisella tasolla. Yksityiskohta metsien pinta-alan vähenemisestä aiheutuvasta kustannuksesta sovittiin ratkaistavaksi EU:n sisällä.

Kun toisessa vaakakupissa siis on koko maailman tulevaisuus ja suomalaisten kokonaisetu ei ole vaikeaa todeta ilmastosovun hyväksymisen olleen oikea ratkaisu.

Suomessakin on aika muuttaa perspektiiviä. Peräpeiliin katsomalla ei rakenneta tulevaisuuden menestyvää, vähäpäästöistä ja resurssitehokasta taloutta. Yhdistämällä talouden uudistaminen ja päästövähennykset luomme Suomeen uusia työpaikkoja ja turvaamme tulevien sukupolvien oikeuden hyvinvointiin. Tästä kannattaa tehdä Suomen menestysresepti.

Turun Sanomat 25.11.2011

Maailma kaupungistuu yhä kiihtyvällä tahdilla. Olemme saavuttaneet erään merkkipaalun, kun joka toinen ihminen maapallollamme on jo nykyään kaupunkilainen. Eniten kuluttavat ja saastuttavat kehittyneet maat ovat tämän kehityksen kärjessä. Siksi sekä planeettamme että ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta ei ole yhdentekevää, minkälaisissa kaupungeissa elämme tänään ja tulevaisuudessa. Kaupunkien on oltava kestävän kehityksen eturintamassa ja panostettava ihmisten hyvinvointiin.

Maailmanlaajuisesti on alettu oivaltaa, että kaupunki toteuttaisi parhaiten sekä ekologisen, taloudellisen että sosiaalisen kestävyyden tavoitteet. Tiivis kaupunki tarkoittaa olemassa olevan yhdyskuntarakenteen eheyttämistä tiivistämällä ja täydennysrakentamisella.

Periaate on hyvä, mutta se edellyttää suunnittelijoilta ja päättäjiltä kaupungin luontaisten vahvuuksien ja kaupunkilaisten tarpeiden tunnistamista sekä kunnioittamista. Eheä ja tiivis kaupunki ei tarkoita ankeaa betonivaltaisuutta, vaan ihmisläheistä kaupunkisuunnittelua, jossa on tilaa elämälle – muullekin kuin amerikkalaiselle autokaupungille. Tiivis rakentaminen mahdollistaa ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen toteutumisen kestävällä tavalla.

Eheä rakenne ei ole kuitenkaan vain ekologinen kysymys. Myös luovuuden ja tuottavuuden on tutkitusti todettu olevan korkeampaa tiiviissä ja ihmisläheisessä asutuksessa. Juuri tällaisessa rakenteessa ovat Turunkin vetovoimatekijät olleet sen alusta saakka.

Kestävä kasvu ei 2000-luvulla synny autokaupungissa vaan elävässä kulttuurikaupungissa. Kuka tahansa voi todeta tämän tarkastamalla kumpi malli, vihreä vai autokaupunki, on viime vuosikymmeninä luonut enemmän uutta työtä ja hyvinvointia.

Meidän ei tule suunnata kohti Chicagon kaltaista taantuva autokaupunkia, vaan mallia kannattaa ottaa eurooppalaisista uuteen kukoistukseen nousseista kaupungeista, jotka ovat panostaneet ihmisen kokoiseen rakenteeseen ja kestävään liikenteeseen. Kööpenhamina luo kasvua kehittämällä kaupungista ihmisten viihtyisää pyöräilykaupunkia ja Berliinin luovuus tulee sen asukkaiden liberaalista sykkeestä.

Luovat alat, jotka nykytaloudessa ovat yhä korostuneempia, tarvitsevat virikkeellisen ympäristön ja ihmisiä ympärilleen. Ihmisten kohtaamisista syntyy uutta ja sekä kaupungin rakenteen että henkisen ilmapiirin tulee kannustaa tähän.

Ekologisten ja taloudellisten argumenttien lisäksi vihreä ja eheä kaupunki on myös hyväksi ihmisten hyvinvoinnille. Eheässä kaupungissa on tilaa viheralueille ja julkiselle tilalle, joista ihmiset voivat ammentaa hyvinvointia arkeensa. Palvelut ovat helposti saavutettavissa, julkinen tila tarjoaa elämyksiä ja joukkoliikenne, pyöräily ja kävely ovat helppoja vaihtoehtoja niin vapaa-aikana kuin työmatkoihin.

Pohjoismaiselle kaupungille on ominaista inhimillinen mittakaava sekä kulttuuri- ja luonnonperinnön harmoninen vuoropuhelu. Kaupunkitilassa luonto ja rakennettu ympäristö muodostavat parhaimmillaan toisiaan tukevan kokonaisuuden.

Saasteeton, turvallinen ja hyvinvoiva ympäristö on elinehto myös ihmisten arjen hyvinvoinnille ja onnellisuudelle. Juuri tällaista ympäristöä on Turussa: kauniit rakennukset, vuosimiljardien ikäiset kalliokukkulat, torit ja kävelykadut, kulttuuriperintöä henkivät kaupunkipuistot ja jokivarren luonnon- ja kulttuurimaisema ovat esillä ihmisten arjessa ja juhlassa. Tätä positiivista Turun henkeä on vaalittava ja kehitettävä.