Ville Niinistö

Kuntauudistus siirtyi tänään uuteen vaiheeseen, kun virkamiestyöryhmä jätti selvityksensä kuntarakenteen muutostarpeista. Vuorossa on laaja kuntien kuulemiskierros. Vasta sen pohjalta hallitus kokoaa oman näkemyksensä.

Kuntien kuuleminen ei ole teatteria. Emme kuvittele hallituksessa tietävämme, mikä on ainoa ja oikea ratkaisu jokaiseen Suomen kolkkaan. Kuntien ja kuntalaisten näkemykset vaikuttavat ja antavat suuntaa sille, millainen uudistus toteutetaan.

Virkamiestyöryhmä on esittänyt faktat peruspalvelujen turvaamisen haasteista väestökehityksen myötä. Useimmat nykyiset kunnat eivät selviä perustehtävistään ilman uudistuksia jo 2020-luvulla. Kansalaisten yhdenvertaisuus on uhattuna.

Vihreille keskeistä uudistuksessa on kaksi periaatetta.

Ensinnäkin, kuntauudistus on myös demokratiauudistus. Sen tehtävä on palauttaa valta kuntalaisille. Suomessa ihmiset kokevat useita muita länsimaita enemmän, että poliitikot ovat etäällä kansalaisista ja että oman ympäristön asioihin on vaikea vaikuttaa. Nykyiset kunnat eivät osallista kuntalaisia.

Kuntauudistus ei tarkoita vallan karkaamista kauas, vaan palauttamista lähelle - kunnan asukkaille ja heidän vaaleilla valitsemilleen luottamushenkilöille. Nimenomaan tällä hetkellä valta on karannut kuntalaisen ulottumattomiin. Se on karannut monimutkaisiin kuntayhtymien hallintohimmeleihin, jolla on enää hiuksenohut kytkös kuntalaisten vaaleissa ilmaisemaan tahtoon. Se on karannut talouden ankarien reunaehtojen loukkuun, kun kuntien hartiat ovat olleet liian kapeat selviämään lisääntyneitä tehtävistä.

Suurilla kaupunkiseuduilla se on karannut turmiolliseen kamppailuun "hyvistä veronmaksajista", joka ajaa kunnat tekemään yhteisen edun kannalta huonoja ratkaisuja. Nykyistä vahvemmat kunnat tarkoittavat kuntia, joilla on kyky ja valta aidosti päättää omista asioistaan itse.

Demokratiauudistus tarkoittaa myös, että jos luodaan nykyistä suuremmat kunnat, on luotava myös toimiva ja demokraattinen kunnanosahallinto, jolla on aitoa päätösvaltaa ja vaaleilla valitut päättäjät. Tähän on tilaisuus kuntalain uudistuksen yhteydessä. Muuten päätöksenteko karkaa liian kauas kuntalaisista. Lähidemokratia on myös paras tae lähipalveluille: käytettävissä olevien rahojen puitteissa alueen asukkaat saavat itse päättää, mitä pitävät tärkeänä alueellaan. Tämä ei toteudu edes nykyisissä kunnissa, kun valta on karannut valtuustoista hallintokuntiin ja ylikunnallisiin himmeleihin.

Parhaimmillaan kuntauudistuksella kunnasta tulee vahvempi, jotta se voi oikeasti päättää kuntalaistensa palveluista demokraattisesti, sekä läheisempi, jolloin arjen lähipalveluista päätetään kansalaisia osallistavalla tavalla kunnanosissa.

Toiseksi kuntauudistus on tilaisuus katsoa tulevaisuuteen. Nyt ei päätetä vain kuntarajoista. Nyt päätetään siitä, onko meillä mahdollisuus järjestää hyvät ja toimivat julkiset palvelut tulevaisuudessa.

Tarvitsemmekin rohkeaa ja avointa asennetta katsoa yli nykyisten rakenteiden ja kysyä, minkälaiset kunnat tarvitsemme - emme nyt tai neljän vuoden päästä, vaan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä.

Kuntauudistus on kunnianhimoinen tilaisuus uudistaa Suomea. Se on tehtävä yhdessä. Kuten Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja opetti, tässä maassa on yhä mahdollisuus ylittää jakolinjat ja työskennellä yhdessä suuremman päämäärän eteen. Tähän työhön tarvitsemme kaikkia: tehdään yhdessä kuntauudistuksesta mahdollisimman hyvä!

Turun Sanomat 23.12.2011

Durbanissa käytiin dramaattiset ilmastoneuvottelut, joista ei käänteitä ja jännitystä puuttunut. Lopulta neuvottelutulos saatiin aikaan 30 tuntia yliajalla yötä päivää kestäneen rutistuksen jälkeen. Pelissä oli koko YK:n ilmastoneuvottelujen uskottavuus. Epäonnistumiseen ei ollut enää varaa.

Kansainvälisesti Durbanin ilmastoneuvottelujen tulos on otettu vastaan kaksijakoisesti. Toisaalta ilmastoneuvotteluissa saatiin merkittävää edistystä kaikkien maiden sitouduttua tulemaan osaksi sitovaa ilmastosopimusta vuonna 2015. Myös käytännön ratkaisut etenivät. Toisaalta nykyiset päästövähennystavoitteet eivät riitä rajoittamaan ilmastonmuutosta alle kahteen asteeseen. Lisätoimia tarvitaan jo ennen uuden sopimuksen voimaantuloa.

Tulos oli silti historiallinen. Ensimmäistä kertaa kaikki maat sitoutuivat tulemaan osaksi laillisesti sitovia päästövähennysrajoituksia. Kun kaikki suuret taloudet tulevat tiekartan myötä laillisesti sitovien päästövähennysvelvoitteiden piiriin, on tämä selvä merkki myös markkinoille. Päätös saa jo nyt vihreän talouden investoinnit liikkeelle.

Neuvottelutuloksen vastaanotto Suomessa on kuitenkin ollut hyvin erikoinen. Yhdessä rintamassa taantumukselliset voimat ovat käyneet kritisoimaan tätä historiallista ilmastosopua.

Tämä kuvaa Suomessa vallitsevaa nihkeilyn ilmapiiriä, joka hidastaa uuden vihreän talouden rakentamista. Nyt on aika ilmastotoimille. Ilmastonihkeilyn aika kannattaa lopettaa heti, jos haluaa päästä voittajaksi vihreässä teollisessa vallankumouksessa.

Päästövähennykset, resurssitehokkuus ja vihreä talous ovat tie ulos myös tästä taloustaantumasta. Luonnonvarojen vähentyessä raaka-aineiden hinnat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana karanneet pilviin erotuksena historiallisesti alenevasta kehityksestä. Hintojen nousu jatkuu lähivuosikymmeninä, koska ihmiskunta jo nyt ylikuluttaa luonnonvaroja.

Ne maat, jotka kykenevät saamaan enemmän irti vähemmästä, tulevat menestymään. Saksan ympäristöministeriön selvityksen mukaan EU:n nykyisen 20 prosentin päästövähennystavoitteen nostaminen 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä toisi Eurooppaan kuusi miljoonaa uutta työpaikkaa.

Mitä Durbanin päätökset merkitsevät Suomelle? Ilmastonmuutoksen torjuminen on tietysti suomalaisten edun mukaista. Käsistä karannut ilmastonmuutos tulisi uhkaamaan hyvinvointiamme.

Toiseksi, kaikkien maiden mukaantulo päästövähennysten piiriin parantaa myös Suomen teollisuuden kilpailuasemaa sekä vähentää hiilivuodon riskiä. Ja kolmanneksi Suomella on vahvaa osaamista vihreässä taloudessa, jonka vientinäkymiä tämä sopimus kasvattaa huomattavasti.

Metsien hiilinieluista saavutettu kompromissi oli sekin lähellä Suomen ajamaa tavoitetta. Saimme läpi päätavoitteemme siitä, että metsien käyttöä energiaksi ja teollisuuden raaka-aineeksi ei rajoiteta. Suomelle asetettu metsien hiilen sidontavelvoite on kohtuullisella tasolla. Yksityiskohta metsien pinta-alan vähenemisestä aiheutuvasta kustannuksesta sovittiin ratkaistavaksi EU:n sisällä.

Kun toisessa vaakakupissa siis on koko maailman tulevaisuus ja suomalaisten kokonaisetu ei ole vaikeaa todeta ilmastosovun hyväksymisen olleen oikea ratkaisu.

Suomessakin on aika muuttaa perspektiiviä. Peräpeiliin katsomalla ei rakenneta tulevaisuuden menestyvää, vähäpäästöistä ja resurssitehokasta taloutta. Yhdistämällä talouden uudistaminen ja päästövähennykset luomme Suomeen uusia työpaikkoja ja turvaamme tulevien sukupolvien oikeuden hyvinvointiin. Tästä kannattaa tehdä Suomen menestysresepti.

Kuuden puolueen hallitusneuvottelijat ovat istuneet jo viikon Säätytalolla neuvottelemassa uuden hallituksen ohjelmasta. Ei liene kenellekään yllätys, että hallituksen muodostaminen on tässä tilanteessa tavallista vaikeampaa.

Suomalaisen demokratian erikoisuus on, että vaalituloksen perusteella hyvinkin kaukana toisistaan olevat puolueet joutuvat neuvottelemaan hallituksen muodostamisesta. Kokoomus ja perussuomalaiset olivat monissa kysymyksissä kauimpana toisistaan, mutta silti suurin puolue ja suurin voittaja pyrkivät neuvottelemaan hallituksen muodostamisesta.

Euroopan talouskriisin akuutissa tilanteessa puheenjohtaja Timo Soini näki parhaaksi jättäytyä pois kompromissien tekemisestä. Perussuomalaiset hankki vaalivoiton populistisella oppositioretoriikalla, jonka muuttaminen omien tavoitteiden edistämiseksi hallituksessa osoittautui Soinille ylivoimaiseksi.

Oma eduskuntaryhmä ja kannattajat eivät pysyneet vauhdissa mukana. Katsomosta huutamisesta on mille tahansa populistiselle liikkeelle vaikea siirtyä pelinrakentamiseen.

Vaaleissa ainoana kannatustaan lisänneen puolueen jääminen yllättäen oppositioon muutti radikaalisti hallitusneuvottelujen asetelmaa.

Vaalitulosta voidaan tulkita monella tapaa. Politiikan avoimuutta on parannettava, jotta kansalaisten luottamus ja vaikutusmahdollisuudet päätöksentekoon vahvistuvat. Vaalituloksen arvioinnissa on silti korostunut liialtikin suhteellisten muutosten merkitys. Jokaisen annetun äänen pitäisi olla yhtä painava.

Säätytalolla käy nyt hallitusneuvotteluja kovin samanlainen koostumus kuin Paavo Lipposen sateenkaarihallitusta muodostettaessa keväällä 1995. Silloin takana oli syvä lama, nyt syvä kansainvälinen taantuma. Erot on kuitenkin syytä laittaa mieleen.

Samalla kun Lipposen hallitukset nostivat Suomen taantumasta ja toivat taloudellista menestystä, on eriarvoisuus suomalaisten kesken lisääntynyt. Ruotsi valitsi silloin toisen tien: se vähensi alijäämäänsä hitaammin, mutta piti huolta sosiaaliturvasta ja palveluista. Ruotsin kilpailukyky ei ole tällä hetkellä Suomea heikompi, mutta yhdenvertaisuus on parempaa.

Toista kertaa Suomi ei voi valita tuloeroja kasvattavaa tietä. Pohjoismaisessa mallissa myös kilpailukyky tulee siitä, että jokaisella suomalaisella on yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, työhön, terveyteen ja hyvään elämään. Yksilönvapauksien takaaminen edellyttää ponnahduslaudaksi vahvaa julkista tukiverkkoa.

Siksi Säätytalolla mietitään valtiontalouden vakauttamisen rinnalla tuloerojen kaventamista ja köyhyyden vähentämistä. Perusturvan korottaminen on vihreistä välttämätöntä, jotta voimme osallistua hallitukseen. Samalla on rakennettava sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa, jossa ihmisen toiminta on asetettu luonnon kantokyvyn rajoihin.

Politiikan arjessa on pystyttävä ratkomaan tulevaisuuden isoja kysymyksiä. Miten varmistamme ihmisten välisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden? Miten rakennamme kestävää vihreää taloutta, jolla luodaan tulevaisuuden työpaikkoja, vahvistetaan hyvinvointia ja säilytetään luontoarvot? Näihin on Säätytalolla etsittävä uskottavia vastauksia.

Hallitusneuvotteluja käydään tavan mukaisesti radiohiljaisuudessa. Politiikan avoimuuden olisi voinut aloittaa siitä, että kaikkien puolueiden keskeiset neuvottelutavoitteet julkistettaisiin samoin pelisäännöin. Se parantaisi kuluttajansuojaa siitä mitä puolueet oikeasti tavoittelevat. Se antaisi myös aineksia asiantuntijoille ja kansalaisille tavoitteiden arvioimiseen julkisessa keskustelussa.

Kirjoittaja on turkulainen kansanedustaja ja vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja.